Koe uusi yle.fi

15 vuotta Helsingissä riitti – paluu kotiseudulle metsän kainaloon toi rauhan

Kainuusta kotoisin oleva Henna Lundqvist alkoi potemaan niin kovaa koti-ikävää synnyinseudulleen, että lopulta oli vain pakko muuttaa.

ilmiöt
Henna Lundqvist seisoo Suomussalmella, lumenpeittämän Kianta-järven rannalla lumipyryssä.
Sini Salmirinne / Yle

Suomussalmen taajaman edessä avautuva Kiantajärvi on paksun lumipeitteen alla, ja taivaalta puskee päälle sankka lumipyry. Horisontti on kateissa, maisema yhtä loputonta valkeutta.

– Tämä onkin hyvä kuva painaa mieleensä. Tällaista näkyä ja tunnelmaa on usein vaikea muistaa jälkikäteen, mutta nyt olen ottanut tästä kuvan itselleni mieleen ja voin muistella yövuoteella, riemastuu järven rantatöyräällä seisova Henna Lundqvist.

Viime syksynä metsästysretkillä Henna oli vielä käypäläinen kotiseudullaan, mutta nyt hän tullut jäädäkseen. Palannut kotiin. Nuoren naisen koti-ikävä kasvoi viime vuosina sellaisiin mittoihin, että hän muun muassa perusti Facebook-ryhmän Suomussalmi – takaisin kotiin. Vaikka kaipuu Suomussalmelle oli kova, työ ja perhe olivat kuitenkin asettuneet jo vuosia pääkaupunkiseudulle.

– Nyt muutosta on kohta kuukausi. Kaikki tapahtui lopulta todella äkkiä. Syksyllä Suomussalmelle avautui sairaanhoitajan paikka. Totesimme, että nyt jos ei koskaan.

Henna Lundqvist seisoo Suomussalmella, lumenpeittämän Kianta-järven rannalla lumipyryssä.
Sini Salmirinne / Yle

Sopeutuminen tuttuihin juttuihin

Henna Lundqvistin kolmihenkinen perhe pakkasi tavaransa ja muutti Kainuuseen. Mies opiskelee tällä hetkellä, eikä hänellä ollut työpaikan sidoksia Helsinkiin. 9-vuotias poika vaihtoi koulunsa siihen samaan, mitä äitinsä on aikoinaan käynyt.

Vaikka tavarat ovat tuolla uudessa kodissa ja sukulaisia tavataan ja kaupassa käydään, niin silti vähän sellainen olo, että ollaankohan tässä vain käymässä

Henna Lundqvist

– Sekin on onneksi lähtenyt menemään hyvin. Mutta olemme me vieläkin ehkä vähän shokissa. Vielä on jotenkin lomafiilis. Vaikka tavarat ovat tuolla uudessa kodissa ja sukulaisia tavataan ja kaupassa käydään, niin silti vähän sellainen olo, että ollaankohan tässä vain käymässä, Henna nauraa.

Sairaanhoitajana työskentelevä Henna on kotiutunut itse nopeasti uuteen työpaikaan. Suurin osa työtovereista oli entuudestaan tuttuja. Helsingistäkin hän jäi eniten kaipaamaan työkavereitaan.

– Mutta kun heitä ei voinut teleportata tänne Suomussalmelle niin taakse piti jättää. Työ ja koti olivat todella kivat, mutta kaikki muu pääkaupunkiseudulla ahdisti.

– Siinä oli muuttohetkellä jotain pelonsekaista hässäkkää, sitä ajatteli, että mitä olemme tekemässä, olemmeko me kuitenkaan miettineet tätä loppuun asti. Mutta minulla oli niin voimakas rauhoittumisen tarve.

Suomussalmella koko lapsuutensa ja nuoruutensa asunut nainen on nyt saanut tilaamaansa rauhaa.

– Täällä on nyt ollut niin älyttömän hiljasta, siitä on kyllä nauttinut. Se tuntuu toisaalta välillä suorastaan epäluonnolliselta, siihenkin pitää tottua.

Henna Lundqvist seisoo Suomussalmella, lumenpeittämän Kianta-järven rannalla lumipyryssä.
Sini Salmirinne / Yle

Oma kieli, omat ihmiset ja maisemat

Henna Lundqvistin katse lepää Kiantajärven lumisessa maisemassa

– Kyllä se oli tämä puhdas luonto, mitä minä Helsingissä kaipasin. Tämä väljyys ja rauhallisuus, hiljaisuus, mikä täällä on.

Olen tällainen kainuulainen tainnuttaja.

Henna Lundqvist

– Helsingissäkin olisi varmasti ollut paikkoja, missä näitä olisi löytänyt. Mutta en osannut siellä lähteä luontoon rauhoittumaan. Kasvillisuus ja kaikki on niin erilaista, kainuulainen paluumuuttaja tuumii.

Koti-ikävä vei Helsingin vuosina ajatukset myös Suomussalmella asuvien perheenjäsenten luo.

– Ja tämäkin on ihanaa, kun täällä saa puhua Kainuun murretta, sitä omaa kieltä, Henna Lundqvist iloitsee.

– Käytin murrettani kyllä Helsingissä töissä, se oli minulle työväline. Sairaanhoitajan yksi työtehtävä, asiakkaan huomion kiinnittäminen tarvittaessa muualle, onnistui hyvin Kainuun murteella. Osasin rauhoittaa potilaat ilman lääkitystä. Yksi lääkäreistä nimittikin minua yhden rauhoittavan opiaatin mukaan. Otin sen kohteliaisuutena, ja olin lempinimestäni todella ylpeä. Olen tällainen kainuulainen tainnuttaja, Lundqvist tokaisee hymyillen.

Henna Lundqvist seisoo Suomussalmella, lumenpeittämän Kianta-järven rannalla lumipyryssä.
Sini Salmirinne / Yle

Suomalaiset keskittyvät yhä tiiviimmin Helsingin, Tampereen, Turun ja Lahden seutujen kasvukeskuksiin. Suurten kaupunkiseutujen alueella asuu jo 90 prosenttia Suomen väestöstä. Tämä vaikuttanee myös suomalaisten luontosuhteeseen.

– Suomalaiset eivät saisi vieraantua luonnosta. Mutta ikävä kyllä sitä tapahtuu. Luonnon tunteminen ja siellä selviytyminen on mielestäni tärkeitä asioita, tuumii Henna Lundqvist, joka toivoo Suomussalmelle muuton kasvattavan omalle Topi-pojalle luontevan ja vanhan luontosuhteen.

– Täällä se luonto on niin lähellä, luontevalla tavalla läsnä koko ajan. Olen yrittänyt kasvattaa lapseni sillä tavoin, kuin millaista lapsuutta itse elin aikanaan Suomussalmella.

Lupasin helsinkiläiselle, kalastavalle miehelleni, että jos tänne muutat kanssani, niin lähden kanssasi joka päivä kalaan.

Henna Lundqvist

Helsingissä Lundqvistin perheen luontomielikuvat törmäsivät välillä pääkaupunkiseutulaisten kanssa.

– Hassu juttu tapahtui Helsingissä koulussa. Opettaja oli pyytänyt oppilaita piirtämään karhun, ja Topin piirustuksessa karhulla oli kynsissä verta. Tämä aiheutti luokassa ahdistusta, ja meidän piti keskustella aiheesta opettajan kanssa. Yritin kertoa, että Topi on Suomussalmella käydessään ollut mukana hirvimetsällä ja on kuullut, kuinka pedot raatelevat muuta riistaa, nähnyt myös tätä todellisuutta.

Nyt kolmasluokkalainen Topi pääsee kasvamaan samassa metsän kainalossa, missä äitinsä on lapsuutensa viettänyt. Helsinkiläisen miehensä Henna on houkutellut Suomussalmelle muun muassa kalastuksen voimin.

– Lupasin helsinkiläiselle, kalastavalle miehelleni, että jos tänne muutat kanssani, niin lähden kanssasi joka päivä kalaan. Mutta on hän myöntynyt, että ei tarvitse ihan joka päivä mennä, kun olen vuorotyössä ja kaikkea. Meiltä puuttuu edelleen kaira, mutta jahka paremmat kalastusajat koittaa, niin kyllä mennään.

– Onhan Helsingissäkin luontoa ja eräihmisiä. Mutta täällä Suomussalmella luonto on todella osa vuodenkiertoa. Minulle juuri tässä paikassa on jotain mystistä, tämä on minulle jollain tavalla pyhä.