Liperiläinen jännityskirjailija Tuomas Lius tunnustaa jännittävänsä dekkarikirjoittamisen kurssin alkamista.
– Suurella mielenkiinnolla ja suurella jännityksellä odotan. Vaikka maailma on täynnä kirjoitusoppaita, ei silti ole yhtä tai kahta oikeaa tapaa kirjoittaa tarinoita tai dekkareita. Ideoiden vaihtelu ja ahaa-elämysten yhdessä löytäminen on iso osa kirjoitustyötä, Lius sanoo.
Punainen lanka toiminnan lomassa
Kunnon dekkarissa vauhdikkaat takaa-ajot ja taistelukohtaukset eivät vielä riitä.
Jos sydän ja ydin puuttuu, kaikki muu on pelkkää helinää
Tuomas Lius
– Toimintakohtaukset ovat enemmän tai vähemmän sellaisia katalyyttejä. Kyllä siellä on oltava ydinsydän siellä tarinassa, josta kaikki kumpuaa. Toimintakohtaukset ovat vain tapoja viedä tarinaa eteenpäin. Jos sydän ja ydin puuttuu, niin kaikki muu on pelkkää helinää, Tuomas Lius muotoilee.
– Itse luotan kirjoittamisessa kolminäytösrakenteeseen. Ensimmäisessä esitellään ristiriidat, toisessa ne kärjistyvät ja kolmannessa ne ratkaistaan. Se ensimmäinen näytös on petollisen helppo kirjoittaa. Sitten kun tullaan siihen toiseen, jossa pitäisi pystyä kiristämään ruuvia ja pitämään lukija mukana, niin se on se missä tietyt haasteet nousevat esiin.
Luottamusta mielikuvitukseen
Dekkarikurssilla käydään läpi tarinankerrontaan liittyviä lainalaisuuksia.
– Säännöt on hyvä opiskella ennen kuin ne voi rikkoa, eihän siinä ole muuten mitään hauskaa. Totta kai on olemassa niin sanottuja draaman lakeja ja mantroja joiden varaan tarinoita voi rakentaa, mutta niitä kannattaa ajatella turvaverkkona. Tärkeintä on oma mielikuvitus, johon monet eivät uskalla luottaa. Kurssilla pyritään luomaan uskoa omaan tekemiseen, Tuomas Lius sanoo.
Helmikuussa käynnistyvälle kurssille Lius toivoo mukaan kaiken tasoisia kirjoittajia, yhtä lailla kokeneempia kuin aloittelevia tarinankertojia.
Meistä ihmisistä vaan löytyy niitä, jotka on sellaisella makaaberilla solulla varustettuja
Tuomas Lius
Mistä peikot tulevat?
Kuinka rikollinen mieli dekkarin kirjoittajalta sitten vaaditaan, jotta syntyy jopa äärimmäisen rikollisia, väkivaltaisiakin kohtauksia sisältäviä tarinoita? Tuomas Lius naurahtaa kysymykselle.
– Tuo on juttu jota olen pyrkinyt jopa tietoisesti välttämään. En tee sellaista itseanalyysia, että mistä ne peikot tulee. Uskoisin, että empatian ja samaistumisen kyky on ratkaiseva tekijä. Meistä ihmisistä vaan löytyy niitä, jotka on sellaisella makaaberilla solulla varustettuja, Lius pohtii.