Arktinen alue karttoina: kisa alueen hallinnasta kesken

Arktisen alueen merkitys on kasvanut viime vuosina ilmaston lämpenemisen sulattaessa Jäämeren jäätä. Myös energian hinnan nousu pitkällä aikavälillä lisää alueen kiinnostavuutta, sillä siellä sijaitsee viitisentoista prosenttia maailman öljyvarannoista ja liki kolmasosa kaasuvarannoista. Rantavaltioista kaksi on esittänyt aluevaatimuksia, kolmella selvitykset ovat kesken.

ilmasto
Arktisen alueen resurssit.
Yle Uutisgrafiikka

Ensimmäisessä kartassa näkyy öljyn ja kaasun tiedettyjä varantoja. Ne voidaan jakaa seitsemään alueeseen. Yhdysvaltain Geologian tutkimuskeskus arvioi vuonna 2008, että arktisella alueella saattaa olla 90 miljardia barrelia öljyä, 1 669 tuhatta miljardia kuutiojalkaa maakaasua ja 44 miljardia barrelia nestekaasua. Valtavista määristä 84 prosenttia sijainnee merialueilla.

Energian hinnan pidemmän aikavälin nousu tekee kalliidenkin lähteiden hyödyntämisestä houkuttelevampaa, mutta tällä hetkellä raakaöljyn maailmanmarkkinahinnan lasku sekä Venäjälle määrätyt kauppapakotteet haittaavat uusien kenttien käyttöönottoa.

Arktisen alueen talousvyöhykkeet ja vaatimukset.
Yle Uutisgrafiikka

Rantavaltiot - Yhdysvallat, Kanada, Tanska, Norja ja Venäjä - ovat määrittäneet omat talousvyöhykkeensä ja kaksi maista on jo esittänyt myös laajempia aluevaatimuksia. Merirajoja koskevia vaatimuksia käsitellään YK:n alaisessa toimikunnassa vuonna 1982 solmitun meriyleisoikeussopimuksen nojalla.

Viimeisin vaatimus tuli joulukuun puolivälissä Tanskalta, joka katsoo sille kuuluvan Grönlannin mannerjalustan ulottuvan pitkälle pohjoiseen. Aluevaatimus on osin päällekkäinen Venäjän ja Kanadan tekeillä olevien vaatimusten kanssa. Venäjä esitti ensimmäisen kerran aluevaatimuksen jo vuonna 2001, mutta toimikunta palautti vaatimuksen takaisin lisäselvityksiä varten. Yhdysvallat ei ole sopimuksen jäsen, mutta kerää myös aineistoa mannerjalustansa rajoista.

Reitit arktisella alueella.
Yle Uutisgrafiikka

Paitsi luonnonvaroista, kyse on myös laivareiteistä. Pysyvän jääpeitteen ala kutistuu, ja kauppalaivoille suunnitellaan lyhyempiä reittejä Amerikan mantereen ja Euraasian ympäri. Matka esimerkiksi Suomesta Koreaan kutistuisi Koillisväylän ansiosta viidestä viikosta kolmeen.

Vielä toistaiseksi reitin hyödyntämistä haittaavat korkeat jäänmurtajakustannukset ja se, että väylällä voi kulkea vain elo-syyskuussa. Luoteisväylän läpi kulki ensimmäinen rahtialus vasta vuonna 2013, ja reitin käyttökelpoisuutta rajoittaa paikoin väylän mataluus sekä lukuisat jäävuoret.