Tuntemattomaan sotilaaseen tehtiin merkittävä muutos – edes Väinö Linna ei halunnut hyväksyä tätä

Kielitieteilijöiden mielestä Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaanissa oleva murre ei ollut tarpeeksi puhdasta. Niinpä Tuntemattoman sotilaan murreosuudet muokattiin uusiksi teoksen kymmenenteen painokseen.

kulttuuri
Tuntematon sotilas -teos
Yle Petri Kivimäki
Tuntematon sotilas -teos
Tältä kuulosti Hietanen Tuntemattoman sotilaan ensimmäisessä painoksessa. Lukijana on Kalle Schönberg.

Väinö Linnan vuonna 1954 ilmestynyt Tuntematon sotilas oli ensimmäinen suomalainen romaani, jossa murteet olivat vahvasti esillä. Tuntemattomassa sotilaassa sotamiehet puhuvat oman kotipaikkakuntansa murretta.

Romaanin ilmestyttyä havahtuivat muutamat kielitieteilijät siihen, että murre ei teoksessa olekaan aitoa murretta. Niinpä kustantaja teki päätöksen, että teoksen vuorosanat käydään läpi ja muutetaan sellaisiksi kuin ne olisivat aidoilla murteen puhujilla.

Asiaan ryhtyivät lounaismurteiden asiantuntija Lauri Hakulinen, kannaksen murteiden asiantuntija Viljo Kojo ja savolaismurteiden asiantuntija Kalle Väänänen. Muutokset tulivat Tuntemattoman sotilaan kymmenenteen painokseen.

Muutokset merkittäviä

Vertailtaessa ensimmäistä ja nykyistä painosta eron huomaa lähes joka sivulla. Esimerkiksi ensimmäisessä painoksessa Rahikainen sanoo kymmenen luvun alkupuolella: "No se käyvöö. Mie alan koht perille päästyy. Siihe männes sie jo olet valmis."

Korjauksen jälkeen sama menee seuraavasti: "No kyl se käyp. Mie alan kohtperille päästyy. Siihe männes sie jo oot valmis."

Väinö Linna tutkii kirjoittamiaan käsikirjoitusliuskoja Käkisaaressa. Pöydällä on Linnan lahjaksi saama, kranaatista ja kypärästä tehty lamppu.Jussi Kangas, WSOY/Kuva-arkisto

Toinen esimerkki on kolmannen luvun alkupuolelta, jossa varsinaissuomalainen Hietanen sanoo ensimmäisessä painoksessa: "Et muka länsirintamal kuultti ja sit lyötti maaha. Mää sano suora et siel ei sit kranatei tullukka. Ne ol jotaki muut."

Uudessa versiossa sama on seuraavasti: "Et olevanas länsirintamal kuultti ja sit lyätti maaha. Mää sann suara et siäl ei sit kranatel tullukka. Ne oljotta muut."

Kolmas esimerkki on kahdeksannesta luvusta. Rokka sanoo ensimmäisessä painoksessa: "Älä, kuule, ala ukko isottelemaa miul. Sie tiijät mite siin käyvöö jos aletaa koittamaa. Luulet sie helveti hevosmies jot mie alan tiäl hyppimää siun eessäis alokkaihe lail."

Uuteen versioon sama korjattiin seuraavanlaiseksi: "Älä, kuule, älä sie ukko käy isottelemaa miul! Sie tiijät mite siin käyp jos aletaa koittamaa. Luulet sie helveti hevosmies jot mie alan tääl hyppii siun eessäis alokkaihe viisii?"

Murretarkistuksessa muuttui pienten murrepiirteiden lisäksi myös kokonaisia sanoja. Esimerkiksi Hietanen käyttää alkuperäisessä sanaa muka. Se muuttui sanaksi olevanas.

_– _Tarkastaja oli todennut, että sellaista sanaa ei Turun seudulla ole kansan käytössä, kertoo Varpio.

Upseerit laitettiin puhumaan kirjakieltä

Professori Yrjö Varpion mielestä erikoinen piirre on se, että upseerit alkoivat tarkistuksen jälkeen puhua kirjakieltä.

Väinö Linnan käsikirjoituksessa vänrikki Vilho Koskela puhui murteellista suomea ja teki se Koskelasta enemmän kansanmiehen. Mutta kustantaja ajatteli toisin.

– Kustantaja korjasi Koskelan puhumaan kirjakieltä. Se on enemmänkin ideologinen muutos.

Varpion mukaan Koskelan puheen muutoksen on tehnyt kustantajan kielentarkastaja – eivät siis murretarkistajat. Kielentarkastajat ilmeisesti ajattelivat, että Koskelan pitää puhua kirjakieltä, koska hän on upseeri.

Varpion mukaan kielenhuoltajille henkilöhahmojen sotilasarvo on ollut merkittävämpi kriteeri kuin heidän sosiaalinen luonnekuvansa.

Poikkeuksellinen muutos

Väinö Linnan Tuntematon sotilas koki pienen murretarkistuksen jo ennen ensimmäistä painosta. Sen teki tohtori Veikko Ruoppila. Kymmenenteen painokseen tehty oli kuitenkin paljon suurempi muutos.

Väinö Linna ei suhtautunut murretarkastukseen kovin innostuneesti. Yrjö Varpio kirjoittaa teoksessaan Väinö Linnan elämä, että Linna pyysi murretarkistajaa muistamaan, että ehdoton tarkkuus saattaa tehdä murreasun itsetarkoituksellisen tuntuiseksi.

Linna ei halunnut kirjoittaa täydellistä murretta

Varpion mukaan Linna ei alun perin halunnut kirjoittaa täydellistä tai puhdasta murretta. Linna ei halunnut teoksestaan murrekirjaa.

Murretarkastuksessa liioiteltiin

professori Yrjö Varpio

– Linna oli valinnut sellaisen kirjakielen suuntaan muutetun puheen, ettei murteen esittämisestä tule itsetarkoitus, sanoo Varpio

Ensimmäisen murretarkistuksen Linnan käsikirjoitukseen tehnyt Veikko Ruoppila kritisoi kovin sanoin kymmenenteen painokseen tehtyä murretarkistusta.

– Ruoppila kysyi, miksi Rokka on ruennut lässyttämään.

Kymmenenteen painokseen tehdyssä murretarkistuksessa esimerkiksi metsä-sanasta oli tehty messä, jolla tavalla Sakkolassa metsä-sana sanotaan.

– Ruoppilan mielestä ne olivat tarpeettomia muutoksia, ja niin ne minunkin mielestä ovat, toteaa Varpio.

Varpion mukaan Väinö Linna oli sitä mieltä, että murretarkastuksessa liioiteltiin.

– Siinä Linna oli aivan oikeassa, toteaa Varpio.

Professori Yrjö Varpion mielestä kymmenenteen painokseen tehty murretarkastus on aika erikoinen ratkaisu. Sillä kun yritettiin sorvata teksti ikään kuin virheettömään murteeseen.

– Ei kirjallisuudessa enää kysytä mikä on aitoa murretta, kun eihän sellaista olekaan.

Professorin Yrjö Varpion mukaan on erittäin harvinaista, että jonkin teoksen vuorosanoja tai sisältöä muutetaan seuraaviin painoksiin.

– Pieniä virheitä toki on korjattu. Ja on toki myös harvinaista, että jokin kirja ylipäätään ilmestyy näin monena painoksena.

Väinö Linna toimitti Tuntematon sotilas -teoksensa käsikirjoituksen kustantajalle syksyllä 1954. Silloin se oli vielä nimellä Sotaromaani. Käsikirjoitus on julkaistu Sotaromaani-nimisenä vuonna 2000.

Artikkelin lähteenä on käytetty professori Yrjö Varpion haastattelun lisäksi Yrjö Varpion teosta Väinö Linnan elämä (WSOY 2006). Lisäksi Tuntematon sotilas 4. painos (1955) ja painos vuodelta 2010.