1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Suolen sisältö paljasti keskiaikaisen myrkytysmurhan

Pohjoisitalialainen mahtimies Cangrande della Scala kuoli rajuun mahatautiin miltei 700 vuotta sitten. Uudet tutkimuskeinot ovat osoittaneet, että syynä ei ollut likainen juomavesi, vaan myrkky.

1300-luvulla eläneen italialaisen Cangrande della Scalan sarkofagi vasemmalla ja hänen käärinliinoista avattu ruumiinsa. Kuva: Gino Fornaciari / Pisan yliopisto

Voitokkaan italialaisen sotaherran ja Veronan yksinvaltiaan kuoleman salaisuus on paljastumassa nykyajan tutkimusmenetelmillä murhaksi.

Cangrande della Scala heitti henkensä juhlittuaan juuri Trevison valtausta. 38-vuotias aatelismies oli valtansa huipulla ja voimansa tunnossa. Hän oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Henrik VII Luxemburgilaisen suosikki ja runoilija Dante Alighierin suojelija. Heinäkuussa 1329 hän kuitenkin sairastui, ja neljä päivää myöhemmin hän oli kuollut.     

Aikalaiset epäilivät, etteivät raju ripuli, oksentaminen ja kuume sittenkään olleet peräisin saastuneesta lähteestä, josta Cangranden kerrottiin hörpänneen vettä, vaan hänet myrkytettiin. Siitä ei kuitenkaan saatu tuolloin näyttöä, joten salaisuus meni Cangranden mukana sarkofagin painavan kivikannen alle veronalaiseen Santa Maria Anitiquan kirkkoon.

Arkun kansi nostettiin paikoiltaan miltei 700 vuotta myöhemmin,  jotta Cangraden jäänteet voitaisiin tutkia paleopatologisesti. Arkusta löytyi yllättävän hyvin säilynyt vainaja täysissä pukeissa. Ruumis oli kääritty arvokkaisiin silkkikankaisiin.

Pisan yliopistossa ruumiinavauksessa otettujen näytteiden tutkimuksissa ilmeni, että Cangrande oli kuolemansa alla nauttinut kamomillaa, mustamulperia ja tutkijoiden yllätykseksi myös sormustinkukkaa.

Kamomillaa käytettiin keskiajalla yleisesti rauhoittavana ja kouristuksia hillitsevänä lääkkeenä, ja mustamulperilla tyrehdytettiin verenvuotoa tai liman eritystä. Sittemmin sydänlääkkeeksi jalostettua sormustinkukkaa sen sijaan käytettiin hyvin varoen, sillä suurena annoksena se aiheuttaa oksentelua ja ripulia ja vie viimeinen hengen.

Jatkotutkimuksissa Cangranden maksasta ja suoliston ulosteesta löytyi tappavia määriä sormustinkukan myrkkyjä. Tutkijat epäilevät, että joku ujutti ne hänelle ollessaan hoitavinaan hänen mahavaivojaan.

Veljenpoikako Cangranden tappoi?

Muutoinkaan terveenä miehenä Cangrande ei hautaansa mennyt. Hänen keuhkonsa olivat mustat kuin kaivosmiehellä, mikä ilmeisesti johtui oleskelusta savuisissa saleissa ja sotateltoissa, joita lämmitettiin polttamalla hiiltä.

Ruumiinavauksessa, magneettikuvassa ja digitaalisissa röntgenkuvissa löytyi merkkejä myös alkavasta reumatismista, maksakirroosista, kroonisesta poskiontelon tulehduksesta ja ehkä jopa tuberkuloosista.

Cangranden lääkäri sai maksaa isäntänsä kuoleman hengellään. Cangranden seuraaja Mastino II hirtätti lääkärin, mikä vahvistaa olettamusta, että aikalaisistakin Cangranden kuolema oli vähintään epäilyttävä.

Varsinainen syypää tuskin selviää koskaan. Epäiltyjä tutkijoilla on, olihan Cangrandella vihollisia Venetsian ja Milanon vallanpitäjissä. Cangranden kunnianhimoinen veljenpoika eli häneltä vallan perinyt Mastino II ei myöskään ole epäilysten ulkopuolella. 

Tutkimus on julkaistu englanniksi yhdysvaltalaisessa Archaelogical Science -lehdessä, ja tuloksista kertovat myös useat italian- ja englanninkieliset tiedesivustot ja lehdet.