Sari Helin: On ihanaa heittää roskiin entistä halvempaa ruokaa

Suomalainen nelihenkinen perhe heittää syömäkelpoista ruokaa roskikseen vuodessa jopa viidellä sadalla eurolla, monet jopa enemmän, kirjoittaa Sari Helin blogissaan.

Yle Blogit
Sari Helin.
Liisa Valonen

Kyllä meidän taas kelpaa! Suomessa myytävästä noin 135 erilaisesta maitorahkasta ainakin kymmentä erilaista saa nyt halventuneella hinnalla! Samoin jotkut maidot, sikanautajauhelihat ja valmisruoat ovat halvempia kuin ennen. Ruoan halvennusralli on ainakin kätevä mainostemppu, jos ei muuta.

Ravitsemussuositusten mukaan ruokakoriin tulisi latoa vihanneksia ja marjoja, täysjyväviljoja, öljyjä, kalaa, siipikarjan lihaa, palkokasveja ja pähkinöitä, näitä harvemmin punaista lihaa, hyvin harvoin makkaroita. Hintojen alentajat eivät taida tuntea ravitsemussuositusta, porkkanaa ja omenaa tai uskovat, etteivät suomalaiset piittaa niistä. Monet kuitenkin elävät muullakin kuin maitotuotteiden eri versioilla, joita meille nyt halventuneena tyrkytetään.

Halpaa perusruokaa tehdäkseen ei tarvitse juosta keskusliikkeiden alennusten perässä. Edullinen ruoka on itse tehtyä ja noudattelee vuodenaikojen vaihtelun mukaan sesongin tarjontaa – tarkimman euron kokki käy lisäksi marjassa, sienessä, pakastaa, tekee keittoja, syö aamupuuroa eikä jää paitsi mistään ihmeellisestä jos ei niitä 135 eri maitorahkanimikettä lasketa. Halvan perusruoan suurin haaste on ajan löytäminen sen tekemiseen, muuta osaamista ei tarvita.

Kallein ruokakori on joka tapauksessa se roskiin heitetty. Me heitämme roskikseen ruokaa käyttöpäivien mukaan emmekä luota aisteihimme, jotka kertovat ruoan käyttökunnosta. Me emme osaa enää suunnitella ruokaviikkoa, valmiit ruoat unohtuvat jääkaappiin mätänemään eikä kukaan enää vie eväsrasiaa töihin.

Suomalainen nelihenkinen perhe heittää syömäkelpoista ruokaa roskikseen vuodessa jopa viidellä sadalla eurolla, monet jopa enemmän. Kiloissa se tarkoittaa keskimäärin23 syömäkelpoisen ruokakilon päätyvän perheen roskikseen joka vuosi. Roskiin heitetty rahamäärä on samaa kokoluokkaa kuin ruoka-alen mainostettu vuosivaikutus perheellisen lompakossa. Ja kääntäen, jos asiakas ostaa kaupasta viimeisen käyttöpäivän tuotteita -30 prosentin alennuksella, ruokakorin hinta laskee paljon enemmän kuin nyt on mainostettu.

Me emme osaa enää suunnitella ruokaviikkoa, valmiit ruoat unohtuvat jääkaappiin mätänemään eikä kukaan enää vie eväsrasiaa töihin.

Kallis ruokakori on myös heillä, jotka eivät pysty syömään perusruokaa. Suomessa kaksi prosenttia väestöstä sairastaa keliakiaa, jonka kanssa on käytettävä gluteenitonta ruokavaliota. Tämän lisäksi erilaiset muut sairaudet, joissa viljan syöminen pahentaa oireita, ovat kasvussa. Samaan aikaan gluteenittomat jauhot, hiutaleet ja leivät ovat tähtitieteellisissä hinnoissa eivätkä edes kovin kaksista laatua. Erikoisruoat eivät tarjouslistoilla yleensä paistattele.

Ruokahalvennuksen aiheuttaman kiihkon hälvettyä me vasta näemme, mitä hinnanalennus jätti käteen. Nyt jo yksittäiset esimerkit kertovat joidenkin tuotteiden, kuten kahvin, vaivihkaa kallistuneen. Kahvin hinta ei tosin sekään näytä kaikkia suomalaisia kylmäävän: erittäin moni meistä käyttää vuodessa äkkiä 500 euroa pelkkiin take away -kahveihin, eli kävelyyn kylmenevä kahvi pahvimukissa heiluen.

Kahvin kanssa kävellessä voi sitten vaikka haikailla Hollantiin, jossa keskusliikkeiden suuri määrä ja kova kilpailu pitää ruoan hinnan niin alhaalla, että kaikilla on varaa syödä terveellisesti ja hyvin.

Sari Helin
Kirjoittaja on yrittäjä ja Huono äiti -blogin perustaja