Sahti, sauna vai jokamiehenoikeudet – mikä kelpaisi Unescon kulttuuriperintölistalle?

Suomi on sitoutunut Unescon sopimuksella suojelemaan aineetonta kulttuuriperintöään. Suomalaisista tavoista ja perinteistä kootaan luettelo, josta valitaan Unescon listalle ehdotettavat ilmiöt.

kulttuuri
Aki Käräjäoja ja Nikke Kaartinen valmistavat sahtia saunan padassa.
Sanna Kähkönen / Yle Kainuu

Unescon aineettoman kulttuuriperinnön kansainvälisellä listalla on reilut 300 kohdetta. Sieltä löytyvät esimerkiksi argentiinalainen tango, Espanjan flamenco, Välimeren ruokakulttuuri, akupunktio ja ranskalainen hevosmiestaito. Suomalaisia tapoja ei listalta kuitenkaan vielä löydy.

Unescon listalle voi ehdottaa yhtä kohdetta kerran vuodessa. Ennen sitä Suomen on laadittava kansallinen listansa, jonka muodosta tai laajuudesta ei ole vielä päätetty.

– Kansallinen listan kokoa ei ole rajattu. Esimerkiksi Korean listalla 30 000 kohtaa, jotka on kerätty wiki-pohjaisesti eri yhteisöiltä, kertoo aineettoman kulttuuriperinnön koordinaattori Leena Marsio Museovirastosta.

Aineeton kulttuuriperintö voi olla suullista perinnettä, esittävää taidetta, sosiaalisen elämän käytäntöjä tai rituaaleja ja juhlamenoja. Termin alle mahtuvat myös luontoon liittyvät tiedot ja taidot sekä ruokakulttuuri.

– Aineettomalla kulttuuriperinnöllä tarkoitetaan perintöä, joka on läsnä ihmisten arjessa. Se on sitä, kun vietetään joulua, käydään saunassa, kudotaan sukkia tai lauletaan kuorossa. Arjen tapoja ja toimia, jotka siirtyvät sukupolvilta toisille, kuten mökkeily tai marjastus. Se voi olla myös esittäviä taiteita tai suullista perinnettä, Marsio kuvailee.

Kroatian listalla pitsi- ja pipariperinne

Unescon listassa ei ole kyse kilpailusta tai erikoisuuden tavoittelusta.

– Yhteisöllisyys on vahvasti tässä mukana. Esimerkiksi Kroatialla on listalla omat pitsi- ja pipariperinteensä. Heidän pitsinsä eivät ole muita hienompia, arvokkaampia tai vanhempia, vaan heillä on hieno elävä perinne ja se on heille tärkeä asia, Marsio selventää.

Suomen kohdalla esiin nousee heti sauna. Unescon kulttuuriperintö -listalla on kuitenkin jo virolainen savusaunaperinne, mitä Marsio ei pidä ongelmana.

Emme halua eri alueiden tai harrastajaryhmien välille kilpailua, vaan asioita esille laajemmin.

Leena Marsio

– Saunomista tapahtuu Suomessa, Ruotsissa, Venäjällä ja Baltian maissa. Se, että Virolla on jo kohde, vain nostaa suomalaisen saunomiskulttuurin profiilia.

Elävien perintökohteiden listaus ei saisi aiheuttaa myöskään alueellista kilpailua, esimerkiksi hämäläisen tai karjalaisen pitopöydän välille.

– Tällaista keskustelua halutaan vältellä. Emme halua eri alueiden tai harrastajaryhmien välille kilpailua, vaan asioita esille laajemmin. Esimerkiksi noista kahdesta on mahdotonta valita, Marsio painottaa.

Jos suomalaisille tärkeiksi perintökohteiksi nostetaan vaikkapa kirkkovenesoutu tai avantouinti, voi Unescon listalle pääsemisestä olla myös matkailuhyötyä.

– Matkailullisia vaikutuksia on vaikea arvioida. Kroatia esimerkiksi käyttää matkailumarkkinoinnissaan näyttävästi apuna omia kulttuuriperintökohteitaan, Marsio paljastaa.

Mikä olisi Suomen valtti?

Kansallista elävää perintöään haluaa suojella 161 sopimuksen allekirjoittanutta maata. Suomessa aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen toimeenpanoa valmistelee Museovirasto. Esitys toimeenpanosta luovutetaan Opetus- ja kulttuuriministeriölle huhtikuussa.

Se on sitä, kun vietetään joulua, käydään saunassa, kudotaan sukkia tai lauletaan kuorossa.

Leena Marsio

– Prosessi on vasta alussa, tässä kuunnellaan paljon asiantuntijoita. Myös Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cupore on mukana. Verkkosivuillemme avautuu näinä päivinä kysely, joilla tavoitellaan eri yhteisöjä, järjestöjä ja toimijoita, että he voisivat kertoa näkemyksistään.

Kansallisen listan avulla voidaan nostaa esimerkiksi vähemmistökulttuurien arvostusta ja tietoutta myös omassa maassa.

– Luetteloinnin tarkoitus on nostaa asioita esille meille itsellemmekin. Pitäisi vain päästä pois suomalaisesta kainoudesta: meillä on paljon tärkeitä asioita. Tässä taustalla on myös ajatus tiivistää eri tahojen yhteisyötä sekä vaikuttaa mm. koulutukseen, Marsio toteaa.