Granta n:o 3

Grantan kolmannesta kirjasta saa mielestäni hyvän käsityksen siitä, mitä lähivuosina on odotettavissa nuorilta suomalaisilta kirjailijoilta, kirjoittaa Juha Pikkarainen.

kirjallisuus
Granta 3 - kirjan kansi
Kustannusosakeyhtiö Otava

Olen jo yli kuusikymppinen ja miettinyt ihmisen iän mukana lisääntyvää konservatiivisuutta. Nuorena radikaalina 1960- ja 70-luvuilla kiistelin mieluusti vanhempieni ja muidenkin kanssa tukan pituudesta, pukeutumisesta ja poliittisista aatteista. Vanhempien ihmisten mielipiteet olivat käsittämättömiä ja ne piti saada muuttumaan. Vain nuoret ja heidän raikkaat ajatuksensa saattoivat saada aikaan tarvittavia muutoksia. Allekirjoitan yhä suurimman osan vanhoista mielipiteistäni, vaikka elämä on opettanut muutakin.

Nuoruuden radikaalisuudesta huolimatta monet tämän ajan nuorten käsityksistä ja mielipiteistä tuntuvat vääriltä tai toteuttamiskelvottomilta jopa vahingollisilta. Nykyajattelussani on mukana iän tuomaa konservatiivisuutta sekä uskalluksen ja heittäytymisen puutetta. Asenteiden ja yhteiskunnallisen muutoksen hitaus on tehnyt kyyniseksi ja varovaiseksi, valitettavasti.

Kuunnelmia, romaaneja ja novelleja

Myös kirjallisen maun muuttumista jarruttaa ihmisen ajattelun jähmeys. Sitä voi jokainen lukija testata, kun lukee syksyllä ilmestyneen aikakausikirja Grantan kolmannen numeron. Kyseessä on uuden kirjallisuuden areena. Kirjan on kustantanut Otava. Sen aiheena ovat parhaat nuoret suomalaiset kertojat. Riikka Ala-Harjan, Pia Ingströmin, Antti Kasperin, Soila Lehtosen ja Antti Majanderin muodostama raati on valinnut kirjaan kahdenkymmenen vuonna 1974 tai sen jälkeen syntyneen vähintään yhden kaunokirjallisen teoksen julkaisseen kirjailijan tekstejä; kuunnelmaa, romaanikatkelmia tai novelleja. Mukana ovat mm. Sofi Oksanen, Katja Kettu, Juha Itkonen, Mikko Rimminen, Jaakko Yli-Juonikas ja Tuomas Kyrö.

Kaksitoista kirjan teksteistä on otteita tulevista romaaneista. Tarjolla on esimakua lähivuosien romaanitarjonnasta. Otteissa on mielestäni se vika, ettei lukijalle muodostettu käsitystä tulevasta romaanista. Näyte voi olla yksi luku tai pari katkelmaa romaanista mutta minulle ei avaudu läheskään jokainen tekstinäyte. Tekemisentaitoa jokainen toki osoittaa mutta itse tarina ei avaudu.

Ehkä lupaavimmilta vaikutti Tuomas Kyrön tekstinäyte. Vaikka Kyrö mielletään Mielensäpahoittajan takia humoristiksi, on hänen tekstikatkelmansa nimeltään Ne on ne perusasetelmaltaan hyvin vakava. Kyrö kuvaa pienten lähiöpoikien metsästysretkeä. Pojat ovat hakeneet mallia sodasta kertovista Korkeajännitys-lehdistä. Melkein sodanuhkaan verrattava on naapuripihapiirin vähän isompien poikien porukka, joka katkaisee pikkupoikien metsästysretken tylyllä tavalla. Tuomas Kyrö on osannut uida oivallisesti pikkupoikien liiveihin ja ajatuksiin. Tulevaa romaania odottaa innolla.

Nuorissa on tulevaisuus

Novelleja tekstinäytteistä on seitsemän. Eniten pidin Juhani Karilan, Juha Itkosen ja Taina Latvalan novelleista. Karila panee lyhyessä novellissa nimeltään Persnetto, voittamaton Jumalan ja ihmisen luoman keinotekoisen tietoisuuden, laskutus- ja myyntireskontraohjelma Persneton kilvoittelemaan pelissä keskenään. Keinoäly voittaa ja Jumala kostaa tappionsa ihmisille, jotka suunnattomassa uteliaisuudessaan kokevat kovia.

Itkosen novellissa Rimini kerrotaan tavallisen perheenäidin kovasta halusta erityisesti suunnitella vuosittaista perheen ulkomaanmatkaa. Itse lomamatka on melkein toisarvoinen. Vaikka Itkonen irvailee keskivertoperheen hinkua ulkomaanmatkoille, missä kaikki ei kuitenkaan suju kuin Strömsössä, kertoo hän mielestäni jotakin olennaista meistä kaikista.

Taina Latvalan novellissa Kilpikonnan äiti kerrotaan tämän ajan nuorten oudosta tavasta leikkiä perhe-elämää lemmikkieläinten kanssa. Joillakin pareillahan on useita koiria tai kissoja, joiden ympärille perustetaan perhe. Lapsille ei ole perheissä sijaa, eikä niitä edes yritetä hankkia. Latvalan kuvaaman parin lemmikki on kilpikonna, jonka taustalta löytyy vaikka mitä.

Grantan kolmannesta kirjasta saa mielestäni hyvän käsityksen siitä, mitä lähivuosina on odotettavissa nuorilta suomalaisilta kirjailijoilta. Vaikka julkisuudessa on hehkutettu vain muutamia palkittuja nuoria kirjailijoita, on tarjolla paljon enemmän. Toivottavasti myös me vähän vanhemmat lukijat löydämme heidän teoksensa, sillä nuorissa on tulevaisuus myös suomalaisessa kirjallisuudessa.

Kirjoittaja on kemijärveläinen kirjallisuuden harrastaja