Moottoripyörän rakentaja: "Ei passaa pussata liian kovasti, ettei se rupea ruostumaan"

Chopper-pyörän rakentajan uskoa on koeteltu moneen kertaan, sen verran monimutkainen ja työläs projekti on moottoripyörän rakentaminen.

ilmiöt
Mies moottoripyörän selässä.
Juha Liesilinna

Jotkut rakentavat omakotitaloa tai kesämökkiä, toinen veistää venettä tai pykää soittimia, mutta espoolainen Juha Liesilinna on rakentanut reilut puolitoista vuotta moottoripyörää, vaikka ajokauteen on aikaa vielä muutama kuukausi.

– Tämä on sellainen pitkäkeulainen ja jäykkäperäinen malli jota chopperiksi kutsutaan. Aihio on vuosimallin -73 pyörästä, joten se on nähnyt maanteitä jo puoli miljoonaa tai miljoona kilometriä, Juha Liesilinna selvittää.

Ensimmäisen prätkän Liesilinna hankki vuonna 1975. Se oli Honda CB 125. Sen jälkeen Liesilinnalla on ehtinyt olla vaikka minkälaista häksätintä, mutta unelman juuret ovat vielä kauempana. Kaikki alkoi oikeastaan jo 1960–1970-lukujen taitteessa, kun Liesilinna näki ensimmäistä kertaa Easy Rider -elokuvan. Siitä asti unelma on elänyt, vaikka konkreettisesti sen toteuttaminen alkoi vajaat kaksi vuotta sitten.

– Se alkoi kolmesta maitolaatikollisesta metalliromua ja yhdestä rullaavasta rungosta. Se oli aika karun näköinen kun projektin aloitin, mutta pikkuhiljaa se alkoi muistuttaa moottoripyörää, Liesilinna myhäilee satojen työtuntien jälkeen.

Moottoripyörän runko
Juha Liesilinna

Työtunneista ei kylläkään pidetty kirjaa, eikä se ole ollut mahdollistakaan, sillä sen verran monta kaveria laatikoista paljastuneen romun kimpussa on parin vuoden aikana häärinyt.

– Tämä on sosiaalista toimintaa. Minulla kun ei ole niin hirveän paljoa hitsauskokemusta niin sen puolen on hoitanut muuan huippuluokan kaveri, moottoria toinen ja vaihdelaatikkoa kolmas. Maalaukset tekee neljäs tyyppi, joten tämä on ennen kaikkea tiimityötä, ja porukkaa on mukana kuin helluntaiepistolassa, Liesilinna nauraa.

Minua houkuteltiin pois pyörän päältä sokeripalalla

Monenmoisten vaiheiden ja vaikeuksien jälkeen pari päivää sitten motoristille koitti samalla kertaa sekä joulu että juhannus, kun Juha Liesilinna pääsi istahtamaan ajokuntoon koekasatun pyöränsä päälle ensimmäisen kerran.

Tunne oli sen mukainen: ainutkertainen.

– Kuulemma hymyni näkyi selkäpuoleltakin, ja korvia olisi pitänyt siirtää takaraivolle, että hymy olisi mahtunut leviämään täyteen mittaansa. Jätkät yrittivät houkutella minua pois pyörän päältä lopulta sokeripalalla, mutta eivät onnistuneet, mies hekottaa.

Sarvet ja moottoripyörän aihio
Juha Liesilinna

Pyörästä puuttuu vielä muutamat sähkökaapelit, parit jarru- ja öljyletkut, mutta muuten se olisi periaatteessa jo soiva peli.

– Muuten siinä ovat kaikki kilkkeet ja nikaleet paikoillaan. Nyt kun saadaan sovitettua kaikki niin, että kaikki toimii yhteen ja mikään osa ei ahdista toista, niin sitten se isketään taas paloiksi ja isketään väriä pintaan, jonka jälkeen tapahtuu se lopullinen kasaus, Liesilinna selvittää työvaiheita.

Runko saa syvän viininpunaisen värin, samoin peltiosat, jotka maalataan vähän vaaleammalla sävyllä. Kun Juhalta kysyy, mikä on se paikka, jossa hän on nähnyt itsensä sielunsa silmin chopperillaan kiitämässä kaikkina niinä pimeinä talvi-iltoina, jotka hän on tallilla raatanut, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä.

– Kun nyt pääsis ekaksi tuon korttelin ympäri!

Käsivaihteet ja jalkakytkin asettavat omat kommervenkkinsä

Juha Liesilinnan pyörään tulee erikoisempaa tekniikkaa kuin mihin nykymoottoripyörissä on yleensä totuttu, kuten käsivaihteet ja jalkakytkin.

– Pyörän kytkin on sellainen jota on käytetty 1930–1940-luvuilla mutta en tiedä Suomessa olevan kuin pari kolme prätkää, joissa sellainen on. Toinen erikoisuus on se, että etujarru ei toimikaan mistään vivusta vaan vasenta kahvaa kääntämällä.

Ajo-ominaisuuksiltaan se tulee olemaan todennäköisesti ihan hirveä, mutta kaikkeen tottuu.

Juha Liesilinna

– Ohjaustanko näyttää siis polkupyörän tangolta: siinä on suoraa putkea ja kumitupet päissä. Ajo-ominaisuuksiltaan se tulee olemaan todennäköisesti ihan hirveä, mutta kaikkeen tottuu. Ei vaan, kyllähän siihen on laskettu kulmat ja jätöt ja strategiset mitat siten, että sen pitäisi olla hyvä ajaa. Sittenhän sen näkee, kun sillä tien päälle pääsee.

Päivätyön ohella Juha on käyttänyt liki kaiken liikenevän vapaa-ajan pyörän rakentamiseen, mutta perhe-elämä on toistaiseksi pysynyt kukoistavana. Vaimokin kun ajaa pyörällä.

– Hän ymmärtää, että tietyt jutut vaan vievät aikaa. Vaimon kanssahan tämä on sovittu, että tähän projektiin ryhdyn. Hän on usein tallilla mukana puuhastelemassa.

Chopperin takaosa
Juha Liesilinna

Nyt pyöränrakennus on edennyt kaikista aikaavievimpään vaiheeseen.

– Se on tämä pikkunippeleiden ja nikaleiden, pulttien ja mutterien keräily ja metsästys. Jos Suomen lakipykälien mukaan haluaa tehdä mieleisensä kauniin pyörän, niin sitä ei saa ruveta ihan vaan metalliputkesta tekemään, vaan sulla täytyy olla kantapyörä, jota saa muokata.

– Ja jotta saat haluamasi mallisen, kantapyörän täytyy olla riittävän vanha, ettei direktiivit tule määrittämään, että pyörässä pitää olla tietynlaista valoa, vilkkua ja heijastinta. Tämän pyörän aihio on vuosimallia -73. Se on siis käynyt jo niin monella kaverilla, että siellä saattaa olla millistä tai tuumasta kierrettä sekaisin, ja kaikki omalaatuiset rakenneratkaisut on purettava pois ja korvattava oikeanlaisilla. Siksi tämä viimeistely vie eniten aikaa, Liesilinna valottaa.

"En halua katsastuskonttorilla viskaalin kyykytystä"

Juha Liesilinnaa ei pyörän rekisteröinti huoleta, sillä hän on valmistautunut huolellisesti siihen että pyörän valmistuessa on edetty tarkasti lakipykälien mukaan. Hänen tiimissään onkin kaveri, joka on kirjoittanut pari lakia ajoneuvojen rakenteista.

– Kysyn häneltä, mitä voin tehdä, ja meneekö jokin tietty ratkaisu läpi niin, ettei viskaali ala sitten tylyttää ja kyykyttää katsastuskonttorilla.

Kyllä se niin on, että joka kerta kun siihen vehkeeseen koskee, tulee paitsi onnistumisen, niin myös epätoivon hetki kohdalle.

Juha Liesilinna

Onko pyöränrakentajalta meinannut usko loppua missään vaiheessa kahden vuoden aikana?

– Päivittäin! Viimeksi toissailtana kun sain ruuvattua kilpitelineen takavaloineen paikoilleen takalokasuojaan ja huomasin, että onkin tullut mitattua selkänoja silmämääräisesti, ja se olikin hieman toisella poskellaan. Jouduin sitten purkamaan ja hitsaamaan uuden tilalle. Kyllä se niin on, että joka kerta kun siihen vehkeeseen koskee, tulee paitsi onnistumisen, niin myös epätoivon hetki kohdalle. Pyöränrakentajan tärkein luonteenpiirre on zeniläinen mielenlaatu ja lehmänhermot.

Juha ei ole tarkkaa summaa edes laskenut, joka projektiin on jo nyt uponnut, mutta hän arvelee sen liikkuvan 15 000–20 000 euron välillä.

– Eikä sekään lopullinen summa ole. Kyllä siihen kaikki menee, mitä kapitalisti kuukausittain tilille lykkää, hän kiteyttää.

Juha Liesilinna saa vielä monena iltana toivotella hyvät yöt kaunottarelleen, kun tallin oven sulkee takanaan. Blogissaan mies kuvailee pyöräänsä muun muassa söpöksi. Mitäs sille iltaisin sitten sanotaan, hyvää yötäkö?

– Kyllä sitä tulee pussailtua, mutta ei passaa pussata liian kovasti, ettei se rupea ruostumaan. Sitä kun ei ole vielä maalattu, Juha Liesilinna sanoo ja räjähtää nauramaan.