Teen ystävä haluaa esanssipussin sijaan haudutetun juoman – vältä valmistamisen 3 kuolemansyntiä

Vaikka teekulttuuri on ollut viime vuosina nosteessa, Suomi on vankkumattomasti kahvinjuojien maa. Kahviloilla on petrattavaa valikoimissaan ja kuluttajilla puolestaan teelajien sekä valmistuksen tuntemisessa, sanoo Teen Ystävien puheenjohtaja Pirkko Arstila.

Kotimaa
Kuvassa kädessä on teekuppi ja -pussi.
Ville Hassinen / Yle

Pirkko Arstilan kaapista löytyy 40 eri teelaatua. Kuppiin valikoituu sopiva vaihtoehto tilanteen, tunnelman ja jopa aamiaisleivän mukaan.

– Tänään aloitin päivän hellästi taiwanilaisella oolong-teellä. Korkeiden vuorien tee on tavattoman hienostunut ja isolehtinen. Se oikein soljui sisälleni.

Aiheesta kirjankin kirjoittanut Arstila on tottunut teen puolestapuhuja. Hän oli vuonna 2003 mukana perustamassa Teen Ystävät -yhdistystä, joka on siitä lähtien pyrkinyt muun muassa edistämään teekulttuurin tuntemusta, tekemään lajeja ja valmistusta tunnetuksi sekä saamaan parempaa palvelua teenjuojille.

Kahvinjuojaa voi ihmetyttää, mistä teeihmiset valittavat – kahvioissa, kun on tyypillisesti pitkä rivi erimakuisia ja -värisiä teepusseja.

– Ne eriväriset esanssipussit ovat kuin karamellia, ne eivät ole teenjuojan silmissä ihan oikeaa teetä. Aika usein niissä on sisällä vain 1,25 grammaa teenöyhtää, Arstila vastaa.

– Usein näihin pusseihin laitetut ohjeetkin ovat ihan päin seiniä. Jos sen ohjeen mukaan hauduttaa, tuloksena on myrkkylientä, hän jatkaa.

Arstila ei kuitenkaan sinänsä täysin torppaa pussiteetä.

– Kaikki riippuu sisällön lisäksi pussista, ja ne ovat kehittyneet viime vuosina aika paljon. Esimerkiksi Englannissa käytetään paljon nelikulmaisia tyynyn näköisiä pusseja, jotka laitetaan teekannun pohjalle. Ne on kehitetty helpottamaan haudutusta.

Karta kolmea mokaa

Arstilalla on arkipäiväisessä käytössä niin lämpömittarillinen vedenkeitin kuin hautumisaikaa mittaava ajastin. Kaiken lähtökohtana on raikas vesi ja puhdas astia, jossa ei ole esimerkiksi kahvin makua. Hän kehottaa välttämään "kolmea kuoleman syntiä"

Eriväriset esanssipussit ovat kuin karamellia, ne eivät ole teenjuojan silmissä oikeaa teetä.

Pirkko Arstila, Teen Ystävät ry

– Liikaa lehtiä, liian kuuma vesi ja liian pitkä haudutus, Arstila luettelee.

Eri teelaatujen vaatimat lämpötilat ja haudutusajat vaihtelevat. Esimerkiksi musta tee kitkeröityy, jos vesi on kiehuvaa.

– Uuden teelaadun kohdalla kannattaa laittaa vähän lehtiä, käyttää 70–80-asteista vettä sekä hauduttaa lyhyesti. Lopputulos on silloin aika hyvä.

Arstila kehottaa säilyttämään teetä pimeässä ja viileässä, mielellään peltipurkissa. Hyvin varastoitukaan tee ei silti säily loputtomiin. Arstila kertoo mustan teen kestävän pisimpään, eli noin kolme vuotta. Vihreä, valkoinen ja keltainen säilyvät puolestaan korkeintaan kaksi vuotta.

– Teen tuoreus on lopputuloksen kannalta tärkeää. Elämme Suomessa nyt ensimmäistä kertaa aikaa, jolloin saamme tuoretta teetä. On hieno saavutus, että saamme tänne kevään ensimmäiset sadot.

Suomi on edelleen kahvinjuojien maa

Suomessa tee ei pärjää kilpailussa kahvia vastaan. Arstila kuitenkin iloitsee siitä, että teekulttuuri on nousemassa. Tämänhetkiseksi trendiksi on ponnahtanut esimerkiksi matcha-tee, joka on vihreä japanilainen seremoniatee.

Hyvästä vireestä huolimatta alueelliset erot ovat vielä suuria. Erikoisliikkeitä on pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin, mutta vielä harvakseltaan.

– Netti on onneksi tuonut sen, että teetä voi tilata, vaikka ympäri maailmaa.

Suomalaiselle teenjuojalle alkaa siis olla tarjontaa, mutta kulttuurissa on kuitenkin petrattavaa.

– Yksi ongelma on se, että kuluttajat eivät tunne teelaatuja tai miten niitä pitäisi valmistaa. Suomalaisiin on iskostunut ikivanharesepti, jonka mukaan teelehtien päälle kaadetaan kiehuvaa vettä ja lehtien annetaan lillua kannussa vaikka koko päivän.