1. yle.fi
  2. Uutiset

Tausta: Venäjän propaganda näkyy myös kulttuurissa

Menikö Helsingin Kirjamessut lankaan valitessaan Venäjän teemamaaksi syksylle 2015? Ratkaisu on optimistinen ja naiivi, mutta ehkä silti hyvä, kirjoittaa A-studion toimittaja Anne Moilanen.

Kotimaan uutiset
Sofi Oksanen.
Kirjailija Sofi Oksasen mielestä Helsingin Kirjamessuilta oli outo päätös valita Venäjä teemamaaksi nykyisessä poliittisessa tilanteessa.

– Jos puhutaan informaatiosodasta, niin venäläisen sodankäynnin doktriinin mukaan se on kokonaisvaltaista. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että myös kulttuurimaailma on tämän toiminnan piirissä, sanoo kirjailija Sofi Oksanen A-studion haastattelussa.

Oksasen kuvaus informaatiosodasta on hyytävä ja todentuntuinen. Propagandan luonteeseen kuuluu, että valheelliset ja johdattelevat viestit on ujutettu sisään isompaan, ehkä näennäisen objektiiviseltakin vaikuttavaan tietomassaan. Se, johon vaikutetaan, ei välttämättä itse lainkaan huomaa asiaa, etenkään pitkällä aikavälillä. Oksanen kuvailee venäläistä informaatiosotaa lukuisin esimerkein myös Suomen Sotilas -lehdessä (siirryt toiseen palveluun).

On fakta, että Venäjä todella on informaatiosodassa länttä ja sitä kautta myös Suomea vastaan. Viimeksi viime viikolla EU:n tasolla pohdittiin, miten Venäjän informaatiosotaan tulisi vastata. Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja linjasi viisaasti, että vapaalla tiedonvälityksellä. Propagandaa ei saada loppumaan propagandalla.

Taidetta vai politiikkaa?

Missä määrin politiikka kuuluu urheiluun, esimerkiksi missä maissa voidaan järjestää olympialaisia, on tuttu kiistakysymys. Se, että myös kulttuuri ja taide kiinnostavat taas nykyään propagandamielessä Venäjää, voi olla kiusallinenkin asia.

– Kysymys on vain kirjallisuudesta ja taiteesta, ei mistään muusta, vakuuttaa Helsingin Kirjamessujen ohjelmajohtaja Stig-Björn Nyberg.

Nyberg on hankalassa välikädessä koettaessaan perustella Venäjän valintaa teemamaaksi vain noin vuosi sen jälkeen, kun Venäjä aloitti koko läntistä maailmaa kauhistuttavat sotatoimet Krimillä. Teemamaavalinnan takana ovat kuitenkin Suomen Kustannusyhdistys ja Kirjakauppaliitto eli käytännössä suomalainen kirja-ala hyvin laajasti, muun muassa isoimmat kustantajat.

Valtiollista toimintaa

Kirjamessujen teemamaaksi valitseminen tarkoittaa yhteydenottoa yleensä kyseisen maan suurlähetystöön ja yhteistyötä sen muidenkin valtiollisten toimijoiden kanssa. Kun Suomi oli Frankfurtin kirjamessujen teemamaana syksyllä 2014, messuille matkustivat Suomesta presidentti Sauli Niinistö (kok.) ja kulttuuriministeri Piia Viitanen (sd.).

Teemamaana olo ei ole ilmaista, vaan rahoitus osallistumiselle pitää saada jostakin, tyypillisesti teemamaan kulttuuriministeriöltä. Maailman suurimmilla kirjamessuilla Frankfurtissa kulut ovat toki aivan omaa luokkaansa: Suomi on satsannut teemamaahankkeeseen vuosina 2010–2015 yhteensä neljä miljoonaa euroa.

Helsingissä teemamaan kulut ovat Kirjamessujen arvion mukaan keskimäärin noin 20 000 euroa, mikä kattaa paikanvuokran ja osastotekniikan. Tähän päälle tulevat osallistujien messukulut ja esimerkiksi kirjojen kääntämisestä aiheutuneet kustannukset. Lopullisen hintalapun osallistumiselle määrittää se, kuinka suurella panoksella teemamaa itse haluaa olla mukana.

Kymmenen tunnin slotti

Teemamaalle, siis käytännössä valtiolliselle toimijalle, on varattu Helsingin Kirjamessujen virallisesta ohjelmasta kymmenen tuntia. Ohjelmapaikkoja on yhteensä yli 700, ja erilaisia ohjelmia pyörii koko ajan simultaanisti yli kymmenellä lavalla.

Tässä yhteydessä kymmenen tuntia ei kuulosta kovin suurelta määrältä. Kyse on kuitenkin myös siitä, millaisia kirjailijoita Venäjältä tulee tai päästetään messuille, tai millaisten kirjailijoiden teosten kääntämistä suomeksi tuetaan.

Kansainvälisiin kirjamessuihin on liittynyt myös skandaaleita. Edesmennyttä venäläistä ihmisoikeustoimittajaa Anna Politkovskajaa ei enää 2000-luvun alussa päästetty ulkomaisille kirjamessuille. Politkovskaja murhattiin Moskovassa 2006.

Jotta myös venäläistä oppositiota edustavat kirjailijat pääsisivät Helsingin Kirjamessuilla ääneen, Suomen PEN on otettu tavallista näkyvämmin mukaan tulevien messujen ohjelman suunnitteluun. Tämä on hyvä asia. Suomen PENin mukaan he ovat jo kontakteillaan saaneet aikaan sen, että messuille on tulossa monia virallisen Venäjän mielestä kiistanalaisia, tunnettuja ja arvostettuja kirjailijoita.

Miksi juuri nyt?

Suomen kirja-alan päätöksen ajoitus kieltämättä herättää kysymyksiä. Miksi Venäjä piti valita teemamaaksi juuri nyt? Stig-Björn Nybergin mukaan teemamaavalinta tehtiin alustavasti jo kolme tai neljä vuotta sitten. Lopullinen päätös tehtiin kuitenkin vasta vuoden 2014 aikana, Ukrainan kriisin jo kärjistyttyä.

Miksi alustavasta Venäjä-päätöksestä ei Helsingin Kirjamessuilla haluttu perääntyä? Miksi haluttiin lähettää virallinen kutsu huolimatta Venäjän aloittamista vihollisuuksista ja sananvapauden loukkauksista Venäjällä? Oliko kyseessä työtapaturma, vai järkeilivätkö Suomen kirjaihmiset, että kulttuuriyhteistyötä on hyvä pitää yllä huolimatta siitä, että itänaapuri sotii? Ajateltiinko optimistisesti, että poliittinen tilanne kääntyy pian paremmaksi? Tai naiivisti, että kyse on kuitenkin vain kirjallisuudesta, taiteesta?

Voi olla hyvinkin todennäköistä, että Venäjä käyttää Helsingin Kirjamessuja jollain tavalla oman propagandansa välineenä. Menossa on jo nyt ”syleilykampanja”, kuten eräs suomalainen diplomaatti totesi. Tarinaan kuuluu, että Suomi on Venäjän hyvä ystävä lännessä ja suomalaiset rakastavat venäläisiä, myös heidän kulttuuriaan ja kirjallisuuttaan. Sofi Oksasen arvio siitä, että venäläisessä mediassa Helsingin Kirjamessut 2015 tulee mahdollisesti olemaan ennenkuulumaton, huikea menestys, ei tunnu kaukaa haetulta.

Helsingin Kirjamessujen selitys päätökselle on, että juna oli jo lähtenyt liikkeelle ja ajateltiin, että antaa mennä vaan. Ehkä pelättiin myös diplomaattista konfliktia, Venäjän suututtamista? Suomettumisesta tulee soppaan ainakin sivumaku.

Päätös ei ehkä lopulta kuitenkaan ole huono, tai ainakaan huonompi kuin Venäjän valitsematta jättäminen.

Suomen PEN sanoo, että juuri nyt on tärkeää tukea venäläisiä kirjailijoita, toimittajia ja muita sananvapauden puolesta vaikeissa oloissa taistelevia ja osoittaa, että heitä ei hylätä. Niin onkin. Suomi on Venäjän naapuri ikuisesti ja sananvapauden ykkösmaa toivottavasti yhtä kauan.

Lisää aiheesta illan A-studiossa TV1:ssä ke 21.1.2015 klo 21.05.

Lue seuraavaksi