1. yle.fi
  2. Uutiset

Posteljooni on saaressa asuvan kaveri, kotiapu ja turvamies

Korppoolainen Peter Mustelin aloitti postiveneen kuljettajana viime maaliskuussa. Voisi kuvitella, että postiveneen kyydissä saa nauttia saariston kauniista maisemista ja kesän auringosta. Todellisuus on kuitenkin kaikkea muuta, sillä posti pitää viedä saariin myös talvimyrskyssä.

Kotimaan uutiset
Peter Mustelin kuljettaa postivenettä.
Peter Musteliin tipautti postin Fagerholman saaren lokeroon heinäkuun helteillä. Samalla hän näytti paikan, jonka tapahtumat olivat pysäyttää sydämen.

Päivä oli kolea ja harmaa. Vesi ei ollut vielä täysin sula, mutta saariin pääsi jo veneellä. Postiveneen kuljettaja Peter Mustelin eteni varovasti pitäen silmällä lähellä Fagerholman saarta väijyvää kiveä. Silmä osui vedessä kelluvaan hahmoon.

– Käänsin veneen ja ajoin sitä kohti.

Veneen lähestyessä aalloilla kelluvaa hahmoa alkoi sydän kivuta Mustelinin kurkkuun. Hän erotti pelastusliivit.

– Ei, ajattelin, että ei. En halua tätä kokemusta.

Pian erottuivat myös työhaalarit.

– Pulssi oli todella korkea.

Kun Mustelin pääsi veneellään hahmon viereen, kiukku valtasi miehen.

– Sen työhaalarin sisällä oli puuristi. Silloin olin jo vihainen. Tämä oli todella huono pila.

Sitten Mustelin huomasi ristiin kiinnitetyn valkoisen lapun.

– Siinä luki: merivartioston harjoittelukohde. Adrenaliinia oli mukavasti veressä.

Postivene kulkee läpi jään ja tuiskun

Postivene kulkee Turun saaristossa, vaikka kesähelteet vaihtuvat syysmyrskyihin, hankiin ja loskaan. Ympäri vuoden Mustelinin reitin varren saarissa on yhdeksän taloutta, jotka odottavat päivän lehteä ja laskujaan oli sää mikä hyvänsä.

– Viime talvi oli siitä erikoinen, että yhdessä kohtaa saattoi olla kymmenen senttiä kovaa ydinjäätä ja ihan sen vieressä avovettä.

Vaihtelevat olosuhteet haastavat Peter Mustelinin luoviin ratkaisuihin.

– Piti kuljettaa postia yhteen lahteen. Vesi oli avointa, mutta se lahti umpijäässä. Kuljin pienellä perämoottoriveneellä. Keula jäähän kiinni ja kaasu pohjaan. Tumps. Koko vene jään päälle parkkiin. Kävelin siitä muutaman kymmenen metriä rantaan.

Mustelinilta jäi tosin miettiminen puolitiehen. Keikauttaessaan veneen jäälle hän unohti, että se pitäisi saada myös takaisin vesille.

– En ajatellut sitä, että voi olla haasteellista saada vene takaisin veteen, koska jää on niin liukasta. Kengät sutivat tyhjää.

Onneksi veneen lastina oli yhtä sun toista apuvälinettä.

Mulla oli sellainen jääpiikki, jota vasten pystyi työntämään veneen vesille.

Sohjossa alle vaihtuu hydrokopteri

Kun avovesi käy vähiin, pitää kulkupeli vaihtaa kokonaan. Välillä Mustelin jakaa saariin postia hiihtäen ja potkukelkkaillen. Hänellä on myös lelu, jota ei ihan joka pojan tallista löydy.

– Hydrokopteri. Se on vene, jossa on ikään kuin sukset alla. Potkuri ei ole vedessä, vaan siinä on lentokoneen potkuri. Se työntää eteenpäin ja kun tulee jään reunalle, se nousee jään päälle. Se kulkee missä tahansa sohjossa.

Enemmän kuin posteljooni

Kesällä Musteliin pysähtyy 34 laiturin kohdalla ja jakaa postia 50 talouteen. Moni on tullut tutuksi maaliskuussa aloittaneen postimiehen kanssa.

– Moni on sellainen, että tulee, ellei joka päivä, niin ainakin joskus moikkaamaan laituriin. On hirveän kivaa, että saa tutustua näihin ihmisiin. Vaihtaa muutama sana ja kuulumisia.

Osalle Mustelin on enemmän kuin postinkantaja. Varsinkin talvella on tärkeää, että edes joku käy päivittäin tarkistamassa, että kaikki on hyvin.

– Yhdessä saaressa asuu tämmöinen vanhempi rouva yksin. Poika ei ollut saanut häntä kiinni ja oli vähän huolissaan. Hän soitti minulle, että käynkö katsomassa, että kaikki on hyvin.

Loppu oli onnellinen.

– Ei siinä ollut muuta kuin, että puhelin oli rikki. Annoin oman puhelimeni, että voi soittaa pojalle, että kaiki on hyvin.

Lue seuraavaksi