Eteläsavolaisahvenissa elohopeaa vain mausteeksi

Etelä-Savon pilkkiahventen elohopeapitoisuudet ovat turvallisella tasolla. Puruvedellä, Puulalla ja Pihjalavedellä ahvenet olivat jopa poikkeuksellisen puhtaita.

luonto
Puolen tunnin pilkkisaalis.
Sari Ursin / Yle

Suomen ympäristökeskuksen tutkimista kaloista vain Saimaan Yövedeltä pyydettyjen ahventen keskiarvopitoisuus ylitti Etelä-Savossa niukasti EU:n ympäristölaatunormin. Yöveden elohopeapitoisuudetkin ovat kaukana elintarvikelainsäädännön ahvenelle asettamasta enimmäismäärästä.

Eteläsavolaiset pilkkiahvenet ovatkin elohopeapitoisuuksien osalta turvallista syötävää.

– Kyllä kun muistetaan, ettei monisataa grammaisia, likaantuneiksi tiedetyiltä vesiltä pyydettyjä ahvenia isommassa määrin syödä.

– Etelä-Savon järvissä on erittäin hyvä tilanne ainakin tämän pilkkiahven kokoluokan osalta. Ympäristölaatunormi, mikä on huomattavan tiukka, menee rikki ainoastaan yhdellä ainoalla järvialueella, kertoo hydrobiologi Antti Haapala Etelä-Savon ELY-keskuksesta.

Kaikkiaan Etelä-Savosta oli tutkittavana reilut 260, 15-21 senttistä ahventa. Tutkimuksessa oli mukana ahvenia 15:tä järvialueelta.

"Kyllä jossain määrin pahempaa odotettiin"

Etelä-Savon tulokset olivat positiivinen yllätys, sillä muutamissa tutkimuskohteissa kuten Puruvedellä, Puulalla ja Pihjalaveden eteläosissa ahvenet olivat jopa poikkeuksellisen puhtaita.

– Kyllä jossain määrin pahempaa odotettiin etenkin humusjärvien osalta. Elohopeahan on siinä määrin humukseen ja humuskuormitukseen liittyvä aine, että humuspitoisisa järvissä sitä on enemmän kuin kirkasvetisissä.

– Täytyy tietysti korostaa, että kyseessä oli tämä pilkkiahven kokoluokka. Isommilla ahvenilla tilanne voi olla toinen, toteaa Haapala.

Kaloihin päätyvän elohopean arvioidaan nykyisin olevan peräisin esimerkiksi metalli- ja kemianteollisuudesta sekä kivihiilen poltosta.

– Suoria päästöjä vesistöihin ei nykyisin ole. Ne on yli puolen vuosisadan takaisia juttuja, kertoo Haapala.

Elohopea on varsin pysyvä yhdiste, eikä pitoisuudet vuosien saatossa juuri järvissä vähene. Tutkimuksen mukaan ahventen elohopeapitoisuudet ovat Etelä-Savossa naapurimaakuntia alhaisemmat.

– Kaiken kaikkiaan meillä ne historialliset jutut sieltä puolen vuosisadan takaa on ehkä vähäisemmät kuin muualla eteläläisessä Suomessa, toteaa hydrobiologi Haapala.