1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. ilmiöt

Aikuisen työstressi ei kuulu lapsen kannettavaksi

Tutkijan mukaan lapsilla on yllättävän hyvä käsitys vanhempiensa työstä. Lapset myös vaistoavat, jos vanhempi on stressaantunut tai työpaikan henkilökemiat eivät toimi. Vanhemman onkin parempi kertoa stressistään lapselle, jotta paha olo ei jää lapsen vastuulle, sanoo psykologian tohtori Tuija Vasikkaniemi.

ilmiöt
Lapsen sormi piirtää hiekkaan kuvioita. Koulujännitys voi saada lapsen haikailemaan kesäloman huolettomia päiviä.
Pasi Takkunen/Yle

Lapsilla on yllättävän realistinen kuva vanhempiensa työstä. Vaikka monetkaan lapset eivät ole vanhempiensa työpaikoilla käyneet, työ näkyy ja tuntuu myös kotona.

Psykologian tohtori Tuija Vasikkaniemi tutki pari vuotta sitten työn siirräntää lasten elämässä eli sitä, millaisia mielikuvia ja tunteita vanhempien työstä siirtyi lasten elämään.

Tutkimuksen mukaan lapselle on etua siitä, että vanhempi viihtyy työssään.

– Silloin lapsen itsearvostus on parempi eli sillä oli myönteinen yhteys lapsen itsearvostukseen, Vasikkaniemi kertoo.

Vanhemman ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa edes pitkistä työpäivistä, jos työ on mielekästä. Sen sijaan töiden viemisestä kotiin lapset eivät välttämättä pidä.

– Siellä tuli kommentteja, että en tykkää yhtään, kun isä tai äiti on koko ajan puhelimessa.

Paineista voi kertoa lapselle

Joskus vanhemmilla on ollut töissä huono päivä ja tämä näkyy myös kotona. Tuolloin aikuinen voisi Vasikkaniemen mielestä reilusti kertoa lapselle, että työpäivän paineet tekevät äidin tai isän ärtyisäksi.

– Tietenkin siihenkään ei voi aina vedota. Ei voi viitenä päivänä viikossa kertoa, että aina on kurjaa, hän huomauttaa.

– Mutta silloin kun on ollut hankala päivä ja on ilmeisen kireä, ehkä on viisaampi se kertoa – ettei lapsen tarvitse sitä yrittää aistia. Varsinkaan miettiä, että se johtuu hänestä.

Tuija Vasikkaniemi
Etenkin tytöt murehtivat vanhempiensa työasioita, kertoo psykologian tohtori Tuija Vasikkaniemi.Anne Rahjola / Yle

Vasikkaniemen mukaan lapsella on usein taipumus kantaa vastuu tapahtumista ja miettiä, että hän on tehnyt jotain väärin.

– Semmoinen tietynlainen lapsen vapauttaminen vastuusta voi olla ihan hyvä asia.

Moni lapsi reagoi työstressiin välttämällä läsnäoloa aikuisen kanssa, yrittämällä olla hissukseen esimerkiksi omassa huoneessaan tai ärtymällä.

– Jotkut tekivät voileipiä ja muistan montakin, joka sanoivat että vievät äidille tai isälle viltin, että he voivat levätä.

Tytöt murehtivat herkemmin

Työttömyys on monelle aikuiselle suuri tragedia. Lapsille työttömyys ei ole kuitenkaan sellainen mörkö kuin aikuiset voisivat olettaa.

– Se ei näkynyt lasten vastauksissa peikkona, pelkona eikä edes kielteisenä asiaina, Tuija Vasikkaniemi kertoo. – Enemmänkin lapset pohtivat vanhempiensa työssä jaksamista.

Etenkin tytöt tuntuivat murehtivat vanhempiensa työasioita.

– Itsekin olin yllättynyt, että huolet liittyvät yleensä fyysiseen jaksamiseen ja fyysiseen turvallisuuteen. Yllättävää kyllä, jotkut lapset toivat esille myös vanhempien työihmissuhteita.

Enemmän aikaa kuin rahaa

Lapset ymmärsivät hyvin sen, että työstä saa perheen tarvitsemaa rahaa. Työtä ja rahaa enemmän lapset haluaisivat vanhemmiltaan kuitenkin yhteistä aikaa.

Vasikkaniemen mukaan lapsille on tärkeää arkinen yhdessäolo ja kohtaaminen.

– Katsoa televisiota yhdessä, vaihtaa isän kanssa auton renkaita, käydä kaupassa, jutella, pelata lautapelejä, laittaa ruokaa yhdessä, hän listaa kolmasluokkalaisten toiveita.

Jos työtä oli, lapset myös arvostivat vanhempiensa ammattia riippumatta sen tarjoamasta palkasta.

– Tuli vastauksia, että mun isä rakentaa maailman parhaita terässiltoja. Myös hoitotyön ammatteja arvostettiin. ´Mun äiti hoitaaa vanhuksia, se on arvokasta työtä´, Tuija Vasikkaniemi kertoo.

Lue seuraavaksi