Eloonjääneet muistavat Auschwitzin vapautusta

Euroopan johtajia kokoontuu tänään tiistaina Puolaan muistamaan natsien kuolemanleirin Auschwitzin vapauttamista tasan 70 vuotta sitten. Kunniavieraina mukana on myös alati hupeneva joukko leireiltä hengissä selvinneitä.

Ulkomaat
Auschwitzin keskitysleirin portti.
Auschwitzin keskitysleirin portti.Jacek Bednarczyk / EPA

Eräs tiedustelupartio 107. kivääridivisionasta saapui keskellä iltapäivää 27. tammikuuta lumisesta metsästä ja löysi nykyajan historian hirvittävimmän symbolin. (Antony Beevor: Toinen maailmansota)

Kun puna-armeijan sotilaat saapuivat Auschwitziin 27. tammikuuta 1945, heitä vastassa oli runsaat 7 000 riutunutta vankia, jotka pakenevat saksalaiset olivat jättäneet leiriin. Monet vangeista olivat niin heikossa kunnossa, etteivät välttämättä enää edes ymmärtäneet, mitä oli tapahtumassa.

Runsas viikko aiemmin noin 60 000 kävelykunnossa ollutta oli pakotettu kuolemanmarssille kohti Saksaa nopeasti lähestyvän neuvostoarmeijan tieltä. Mukaan lähti myös matkaan kykenemättömiä, arvellen saksalaisten teloittavan kaikki leiriin jäävät. Suuri osa menehtyi matkalle.

Vangit, jotka arvioitiin liian sairaiksi liikkumaan, käskettiin likvidoida, mutta jostain syystä SS tappoi 8 000:sta jäljelle jääneestä vain parisataa. Enimmäkseen se keskittyi vain todisteiden tuhoamiseen, mutta niitä jäi hyvinkin riittävästi, kuten 368 820 miesten pukua, 836 255 naisten päällystakkia ja leninkiä, puhumattakaan seitsemästä tonnista ihmisten hiuksia. (Antony Beevor: Toinen maailmansota)

Auschwitzin keskitysleirin vankeja leirin vapautuksen jälkeen.

Puolalainen Zdzislawa Wlodarczyk perheineen oli lähetetty Auschwitziin karjavaunussa elokuussa 1944, yhdessä ensimmäisistä kuljetuksista Varsovan kansannousun jälkeen. Hän oli tuolloin 11-vuotias.

Wlodarczykin vanhemmille Auschwitz ei ollut matkan viimeinen etappi. Kun saksalaiset alkoivat evakuoida leirejä, myös vanhemmat siirrettiin kohti Saksaa muihin leireihin. Äiti selvisi hengissä, isä ei.

Wlodarczyk asui parakissa muiden lasten kanssa, syöpäläisten ja rottien armoilla. Vapautus tuli aurinkoisena talvipäivänä, Wlodarczyk muistelee (katso video).

Zdzislawa Wlodarczyk näyttää Auschwitzin parakissa makuulaveriaan, jossa hän nukkuin kahdeksan tai kymmenen muun kanssa.
Puolalainen Zdizislawa Wlodarczyk löysi leiristä parakin, jossa kertoo asuneensa 11-vuotiaana yhdessä muiden lasten kanssa.

Saksalaiset olivat alkaneet purkaa Auschwitzia jo loppukesästä 1944, kun Neuvostoliiton joukot etenivät Puolassa Veikseljoelle alle 200 kilometrin päähän.

Tuhansia vankeja kuljetettiin kesän 1944 ja tammikuun 1945 välillä läntisiin keskitysleireihin, joissa monet kuolivat olosuhteiden yhä kurjistuessa sodan loppua kohti. Heidän joukossaan oli muun muassa päiväkirjastaan myöhemmin tunnetuksi tullut Anne Frank, joka vietiin sisarineen lokakuussa 1944 Auschwitzistä Bergen-Belseniin.

Laajamittainen joukkotuhonta kaasukammioissa päättyi marraskuussa 1944. Laitteistoa purettiin ja kuljetettiin toisiin leireihin Saksaan. Leirihallinnon papereita kuten vankilistoja tuhottiin kiihtyvällä tahdilla.

Erikoiskommandon tehtävänä oli purkaa tappolaitokset ja peittää rikosten jäljet. Polttohaudat piti raivata ja tasoittaa, ja murhattujen tuhkalla ja luilla täytetyt kuopat leirialueella täytyi tyhjentää ja peittää turpeella sekä kasveilla. (Sybille Steinbacher: Auschwitz – lyhyt historia)

Leiriin jätettiin viime hetkeen asti runsaat 65 000 vankia, sillä moni heistä oli pakkotöissä Saksan sotateollisuudelle tärkeissä kohteissa.

Ennen lopullista vetäytymistä kaasukammiot ja krematoriot tuhottiin. Viimeinen tuhoamislaitos räjäytettiin tammikuun 25. ja 26. päivien välisenä yönä.

Selviytyminen oli onnen kauppaa

Selviäminen hengissä Auschwitzin nälästä, kulkutaudeista ja tappavista olosuhteista riippui paitsi fyysisestä kunnosta ja terveyden säilymisestä, myös onnekkuudesta.

Kesällä 1944 joukkotuho saavutti viimeisen huippunsa. Lähes 10 000 Unkarin juutalaista astui päivittäin vasta valmistuneelle juutalaisrampille karsintaan. 15.5. – 9.7. leiriin saapui yhteensä noin 438 000 ihmistä. Heistä noin 15 prosenttia otettiin leiriin, loput tapettiin välittömästi. (Sybille Steinbacher: Auschwitz – lyhyt historia)

Debrecenistä, Itä-Unkarista Auschwitziin tuotu 18-vuotias Eva Fahidi erotettiin perheenjäsenistään karsinnassa heti saapumisen jälkeen. SS-kapteeni Josef Mengelen pieni kädenliike määritti eloon jäävät ja surmattavat, Fahidi muistelee (katso video).

17-vuotias Erzebet Brodt puolestaan kuljetettiin perheineen kuolemanleirille Etelä-Unkarista Kaposvarin kaupungista, jonka viidestä tuhannesta karkotetusta juutalaisesta vain satakunta oli jäljellä karsinnan jälkeen. Brodtin selviytymisstrategiana leirillä oli ilmoittautua vapaaehtoiseksi mihin tahansa työhön (video).

Kolozsvarista eli nykyisen Romanian alueella sijaitsevasta Clujista leiriin tuotu 15-vuotias Lajos Erdelyi taas onnistui vaihtamaan parakkia, mutta joku toinen saattoi maksaa siitä kalliisti (video).

Auschwitzin keskitysleiriltä selvinnyt Eva Fahidi pitelee perheensä muotokuvaa.
Selviytyminen Auschwitzissa riippui paitsi terveydestä, myös puhtaasti tuurista, kertoo kolme unkarilaista selviytyjää.

Neuvostoliiton 60. armeija määräsi heti koko lääkintähenkilökuntansa Auschwitziin hoitamaan eloon jääneitä, ja upseerit alkoivat esittää kysymyksiä joillekuille vangeista. Puolan rautatieläisten liiton entinen puheenjohtaja Adam Kurilowicz, joka oli lähetetty leirille kesäkuussa 1941, muisteli, miten ensimmäiset kaasukammiokokeet oli tehty kahdeksallakymmenellä puna-armeijan sotamiehellä ja kuudellasadalla puolalaisella vangilla. Eräs unkarilainen professori kertoi ”lääketieteellisistä kokeista”. (Antony Beevor: Toinen maailmansota)

Auschwitzin vapauttamisen jälkeen neuvostoliittolaiset perustivat Auschwitzin entiseen pääleiriin kenttäsairaalan ja Puolan Punainen Risti Birkenauhun toisen vastaavan.

Potilaina oli ihmisiä yli 20 eri maasta, suurin osa heistä juutalaisia. Monet eloonjääneistä kuolivat vielä seuraavina viikkoina, esimerkiksi syötyään äkillisesti liian suuria määriä ruokaa.

Muutaman kuukauden sisällä suurin osa oli kuitenkin riittävän hyvässä fyysisessä kunnossa lähteäkseen leiriltä. Osa heistä lähti kohti kotimaata tai muuta määränpäätä omin avuin, osa varta vasten järjestetyissä kuljetuksissa. Osa siirtyi väliaikaisille pakolaisleireille.

Suurin osa lapsista vietiin lastenkoteihin Puolassa, Neuvostoliitossa ja Israelissa. Moni asui niissä aikuisuuteen asti, sillä vain harvalla oli perhettä jäljellä.

Neuvostoliiton poliittinen salainen poliisi perusti huhtikuussa 1945 entisiin vankikortteleihin leirin saksalaisille sotavangeille. Vuonna 1946 suurin osa alueesta luovutettiin Puolan vastuulle.

Heinäkuussa 1947 leirialueelle perustettiin museo, josta tehtiin sittemmin Unescon maailmanperintökohde. Viime vuonna museossa kävi ennätysmäiset 1,5 miljoonaa ihmistä.

Lähteet: Reuters, Auschwitz-Birkenaun museo (auschwitz.org), Antony Beevor: Toinen maailmansota (WSOY 2012), Sybille Steinbacher: Auschwitz – lyhyt historia (Like 2006)