Koulusurmia on pystytty estämään

Vakavia koulu-uhkaajia paljastuu vuosittain noin viisi. Poliisia huolettaa heikko tiedonkulku – riskinuoret eivät ole joskus kenenkään näpeissä.

Kotimaa
Luokkahuoneen katto ja seinät ovat osittain palaneet ja mustuneet.
Poliisin julkaisema kuva yhdestä Kauhajoen luokkahuoneesta, jossa tapahtui osa koulusurmista syksyllä 2008. Kauhajoen koulusurmat on yksi Suomessa 2000-luvulla tehdyistä joukkosurmista Jokelan, Sellon ja Hyvinkään joukkosurmien ohella.Poliisi

Helsingin yliopistoiskun suunnittelija on esimerkki entisestä koulu-uhkaajasta, joka oli jatkanut tuhoisaa toimintaansa. Nuori nainen jäi lukioaikanaan kiinni uhkailusta ampumavälikohtauksella ja sai siitä sakkotuomion.

Poliisi on huolissaan nuorista, jotka eivät täytä mielisairauden kriteereitä, mutta ovat todennäköisesti vaaraksi muille.

– Jos nuori tunnustaa suunnittelevansa joukkosurmaa, mutta ei ole psykoottinen eli mielisairas eikä halua hoitoon, hänen osaltaan on vähän kuin portti auki. Ei ole kenelläkään hanskassa, mitä heille pitäisi tehdä, sanoo poliisitarkastaja Marko Savolainen Poliisihallituksesta.

Jos rikos ei vielä täyty tai sakot on jo annettu, poliisilta puuttuvat toimivaltuudet seurata henkilöä jatkuvasti. Savolainen myös huomauttaa, että näissä tapauksissa rikosprosessi ei yleensä "paranna" asiaa tai rangaistus poista oireita.

Tappolistoja, aseita

Vakaviksi luokiteltuja uhkaajia on tullut viime vuosina ilmi 4–6 vuodessa. Osalla on ollut jo pitkälle meneviä suunnitelmia, kuten yliopistoiskun valmistelijoilla.

Sanotaan että lastensuojelu hoitaa tai psykiatria hoitaa tai koulu hoitaa.

Krista Juurikko

– Henkilö on voinut kertoa, että jos poliisi ei olisi puuttunut, hän olisi mennyt muutaman päivän sisällä todennäköisesti. Yksi tai kaksi vuodessa on semmoisia tapauksia, joissa me on tulkittu että on päästy väliin, Marko Savolainen kertoo.

– On käyty kohteessa. Hankittu aseita. Saattaa olla tappolistojakin. Mutta emme koskaan voi tietää, olisiko se toteutunut, hän täydentää.

Valtakunnallisesti koulu-uhkausten määrä on ollut laskussa, mutta Helsingin poliisin Ankkuri-tiimin tietoon tulleet tapaukset ovat lisääntyneet.

– En tiedä, mistä se johtuu. Onko oireilu lisääntynyt vai osataanko meille ohjata näitä enemmän, sanoo tiimin psykiatrinen sairaanhoitaja Krista Juurikko.

Ankkuri on ennalta ehkäisevää työtä tekevä poliisin ryhmä, jossa on mukana sosiaalityöntekijöitä ja sairaanhoitajia.

Nuori pitää raahata kotoa hoitoon

Helsingin poliisi on turhautunut siihen, että riskinuorten hoitoonohjaus ei läheskään aina toimi. Joko heitä eitunnisteta, he eivät saa lähetettä erikoishoitoon tai heitä pallotellaan.

Jos poliisi ei olisi puuttunut, hän olisi mennyt muutaman päivän sisällä.

Marko Savolainen

– Sanotaan että lastensuojelu hoitaa tai psykiatria hoitaa tai koulu hoitaa ja sitten lapsen tai nuoren tilanne ei ole kenenkään hoidossa, psykiatrinen sairaanhoitaja Krista Juurikko kertoo.

Hän toivoo, etteivät koululääkärit ja terveyskeskuslääkärit arkailisi lähetteiden teossa. Muutenkin psykiatriselle koulutukselle olisi kysyntää, jotta uhkaavat nuoret huomattaisiin paremmin.

Monesti Ankkurin setvittäviksi päätyvät henkilöt ovat oireilleet vuosikausia, jopa päiväkoti-iästä asti.

Paperilla voi myös lukea, että nuori käy hoidossa, vaikka ei käykään. Joskus Juurikko työkavereineen käy hakemassa henkilön kotoa vastaanotolle tai vähintään soittaa perään.

– Tämä on käsityötä, hän toteaa.

Toive: Lääkäreiltä ja kouluilta vinkkejä poliisille

Poliisi toivoisi lisää tietojenvaihtoa riskihenkilöiden hoidosta. Nyt salassapito on niin tiukka, ettei lääkäri saa kertoa mitään poliisille sen jälkeen, kun poliisi on kärrännyt tyypin lääkärille.

Poliisihallituksen Marko Savolainen ei kaipaa diagnoosia, vain vihreää tai punaista valoa, onko homma hoidossa vai ei.

– Olisi joku kontrolli siihen, että tämmöinen huolestuttava henkilö, mitä sille on tehty, onko se todellinen riski vielä vai onko se jollain, joko terveydenhuollolla tai sosiaalitoimella näpeissään, hän ehdottaa.

Paitsi tietosuojan myös pakkohoidon kriteerit ovat tiukat.

Jos nuori ei ole mielisairas, hänen osaltaan on portti auki.

Marko Savolainen

– Meillä on yhteiskunnassa työtä tehtävänä, kun tiedetään että joku sanoo haluavansa vaarantaa toisten hengen, että pystyisimme reagoimaan ja ennalta estämään sen, Marko Savolainen sanoo.

Kouluilta poliisi kaipaa edelleen ilmoituksia nollatoleranssilla. Yhteistyö ja nuorten tunnistaminen onkin parantunut Kauhajoen ja Jokelan jälkeen.

– Vaikka näistä koulusurmista on kulunut monta vuotta, pidetään mielessä, ettei se ole pelkästään koulusurmaajan etsimistä vaan huolestuttavan ongelmaisen nuoren asioiden hoitamista niin, ettei hän pääse koskaan kasvamaan koulusurmaajaksi.

Uhkailijat aktivoituvat, kun aiheesta uutisoidaan – Savolainen toivoo, ettei tälläkin kertaa. Viime vuonna poliisi sai tietoonsa 65 koulu-uhkausta.

– Siinä mielessä tämä on poikkeuksellista, että muissa Pohjoismaissa uhkauksia on ehkä kymmenen per vuosi, ja nekin yleensä ilkivaltaisia. Meillä kuitenkin joka viikko.