1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. elokuvat

Professori lyttää suomalaisen tv-draaman: "Liian tylsää ollakseen viihdettä ja liian tyhmää ollakseen taidetta"

Nykyiset huippusuositut tv-sarjat ovat omaksuneet elokuvien henkilöhahmoja ja niiden kerrontatapoja. Sarjojen suurkuluttajat katsovat paljon erityisesti yhdysvaltalaisia sarjoja. Suomalaisella tv-teollisuudella ei tunnu olevan rahkeita haastaa alan jättiläisiä.

elokuvat
Kuva tv-sarjasta Boardwalk Empire.
HBO:n Boardwalk Empire -sarja näkyy myös Ylen TV2 -kanavalla. HBO

Vuonna 1999 Yhdysvalloissa tv-ruutuihin ilmestyi erikoinen hahmo. Mafiapomo, joka kykenee hirvittävään julmuuteen, mutta painii samalla jokaiselle keski-ikäiselle perheenisälle tuttujen ongelmien kanssa. Mafiapomo Tony Sopranosta kertova Sopranos oli Home Box Office -nimisen kaapelitelevisioverkon tuottama menestyssarja.

2000-luvusta on muotoutunut elokuvamaisten "long form" -kausisarjojen ja Tony Sopranon kaltaisten antisankarien aikaa.

Tony Soprano.HBO

Kiirastulessa kärvistelyä

Elokuvissa tarinat kuvaavat aina muutosta päähenkilössä. Juonen myötä päähenkilölle selviää itsestään jotain sietämätöntä, minkä takia hänen on tehtävä tietoinen päätös: hänen on muututtava.

Kaavanmukaisesti sarjat puolestaan perustuvat muuttumattomuuteen. Kaudesta ja jaksosta toiseen seurataan, kun päähenkilöt painivat pohjimmiltaan samojen ongelmien kanssa.

Kuinka monta kertaa Kauniiden ja rohkeiden Ridge lopulta menikään naimisiin?

Long form -kausisarjat yhdistävät muutoksen ja muuttumattomuuden nerokkaalla tavalla.

– Muuttumattomuuteen on yhdistetty pitkistä elokuvista tuttu päähenkilö, joka on aika paha ja moraaliton. Käsikirjoittajat vievät sen siihen pisteeseen, jossa hahmon pitäisi elokuvassa muuttua paremmaksi ihmiseksi, mutta näin ei käykään. On siis lainattu hyviä pitkien elokuvien päähenkilöitä, jotka jatkuvasti jäävät oman vajaavaisuutensa kiirastuleen. Se on huikeata seurattavaa, Aalto-yliopiston käsikirjoittamisen professori Iiro Küttner kuvailee.

Turun yliopiston mediatutkimuksen lehtori Veijo Hietalan mielestä elokuvan ja tv-sarjan välinen raja on muutenkin hämärtynyt huomattavasti.

On siis lainattu hyviä pitkien elokuvien päähenkilöitä, jotka jatkuvasti jäävät oman vajaavaisuutensa kiirastuleen.

Iiro Küttner

– Jo tekniikan kehittyminen on saanut aikaan sen, ettei enää tarvitse mennä elokuviin saadakseen nauttia hyvästä laadusta, Hietala kertoo.

Katsoja on kuningas

Iiro Küttnerin mielestä nykyiset älykkäät tv-sarjat ovat luottamuksenosoitus yleisölle. Fiksuja ja hiukan hitaammin aukeavia juonikuvioita kirjoittaessa on oltava valtava luottamus draaman kerronnalliseen voimaan sekä siihen, että katsojat osaavat täydentää palasista kokonaisen kuvan.

– Viisaimpien sarjojen tekemiseen osallistuvat ovat tietoisia siitä, että ihmiset ovat nähneet todella paljon televisiota. Tehdään kerronnallisia palasia, jotka kaukaa katsottuna eivät liity toisiinsa, Küttner kertoo.

Maksukanavien ja suoratoistopalveluiden aikakaudella katsoja äänestää silmillään. Muun muassa Syke-sarjaa käsikirjoittanut Petja Peltomaan mielestä se on käsikirjoittajien unelma.

– Esimerkiksi HBO tekee kovaa laatua ja me näemme, että tilaajat ovat valmiita maksamaan siitä. Esimerkiksi huumori 20 vuotta sitten oli aika yksinkertaista ja nyt rima on paljon korkeammalla. On opittu kertomaan tarinoita niin, että katsoja joutuu päättelemään osan itse, mikä on hirveän palkitsevaa katsojalle, Peltomaa kertoo.

Suoratoiston aikakaudella on tavallista, että kokonaisen sarjan voi katsoa läpi muutamassa päivässä. Kyse on parhaimmillaan kymmenien tuntien katselumaratonista.

Hietala luonnehtii nykyisiä suoratoistopalvelun suurkuluttajia ahmateiksi.

– Halutaan katsoa mahdollisimman monta jaksoa ja päästä mahdollisimman pitkälle tarinassa. Halu kuulla tarina loppuun on inhimillistä, sillä tarinankerronnan kulttuuri on ollut ihmiskunnassa aina läsnä. Tähän aikaan kuuluu se, että haluamme kaiken heti ja nyt, Hietala kertoo.

Liian tylsä viihteeksi

Kun katsojat haluavat laatua, sarjoja tuottavien tahojen on tarjottava sitä.

– Nykyään ymmärretään jo paremmin, että käsikirjoittamiseen käytetty aika korreloi suoraan laadun kanssa. Ei tyydytä ensimmäiseen ideaan, vaan pallotellaan huolellisesti kunnes päästään maaliin. Fiksut tuottajat ymmärtävät tämän ja ovat myös valmiita maksamaan siitä,
Peltomaa toteaa.

Peltomaan mielestä Suomessa budjetit voisivat olla huomattavan paljon isompia, mutta täällä ymmärretään jo hyvin käsikirjoittamisen merkitys. Toisin oli vielä kymmenen vuotta sitten.

On opittu kertomaan tarinoita niin, että katsoja joutuu päättelemään osan itse, mikä on hirveän palkitsevaa katsojalle.

Petja Peltomaa

– Näen Suomen käsikirjoittajien tulevaisuuden hyvänä, kun valta siirtyy katsojalle. Katsoja haluaa laatua. Sen voi päätellä esimerkiksi HBO:n ja Netflixin palvelujen suosiosta. Tämä on käsikirjoittajan työn kannalta hyvä kannustin, Peltomaa summaa.

Küttnerin mielestä Suomi ei vielä pysty kilpailemaan sarjojen ja elokuvien tasossa muun maailman kanssa.

– Täällä ollaan kamalan huolissaan siitä, että on liian vaikeaa ja joku putoaa kärryiltä. Yhtäläisyydet oletettujen katsojien arkeen ovat viivasuoria. Lähdetään keittiöpsykologiasta ja myös päädytään siihen, Küttner toteaa.

– Suomalaisia elokuvia katsotaan kiitollisena, joten vaikuttaa siltä, että tämän tyyppiset elokuvat ja sarjat piisaavat suomalaisille. Se on tavallaan ilouutinen, mutta näitä on turha kaupitella ulkomaille. Keskimääräisesti sanottuna suomalainen elokuva- ja tv-tarjonta on liian tylsää ollakseen viihdettä ja liian tyhmää ollakseen taidetta, Küttner kommentoi.

Antisankarit

Suositut sarjat vilisevät tällä hetkellä moraalikäsitykseltään suttuisia antisankareita. Perinteisemmät tarinat kertovat hyvästä päähenkilöstä, joka on kykenevä myös pahuuteen. Nyt long form -sarjoissa on lähes poikkeuksetta pahoja päähenkilöitä, joille hyvyys on poikkeama muuten hyvin kurjassa luonnekuvauksessa.

Antisankari on hahmo, joka ei täytä kaikkia perinteisen sankarin tunnusmerkkejä. Hän ei ole ylevä, oikeamielinen tai uhrautuva. Silti ympäri maailmaa katsojat ovat rakastuneet muun muassa sarjamurhaaja Dexteriin ja vaimoaan toistuvasti pettävään Mad men -sarjan Don Draperiin.

– Tämä on levottomuutta herättävä havainto ihmiskunnasta. Päähenkilö joka tuottaa pahaa, mutta ymmärtää myös hyvää on kaamea yhdistelmä. Se on kuitenkin lähinnä sitä miten itse tunnen omasta elämästäni, Küttner kertoo.

Peltomaa uskoo Küttnerin tavoin siihen, että moniuloitteisiin hahmoihin on helpompi samaistua.

– Myös henkilön negatiivisten puolien näyttäminen on hyvin tunnistettavaa, koska meissä kaikissa on negatiivisia puolia. Kukaan ihminen ei ole vain hyvä ja yksipuolinen, Peltomaa kommentoi.

Lue seuraavaksi