Entisajan ompeluseurat ovat nyt muuttuneet kahviloiksi

Siinä missä ennen pidettiin ompeluseuroja, puhutaan nykyään käsityökahviloista. Isonkyrön Taitokeskuksen Taitovintillä vaihdetaan kahvikupposen äärellä niin käsityövinkkejä kuin kuulumisia. Käsitöiden tekeminen on yhä enemmän terapeuttista ja seurallista toimintaa.

Kotimaa
Haastateltavat esittelevät käsitöitä.
Marja Hemminki-Haapoja ja Miira Karhu ovat aktiivisia käsityöihmisiäAntti Haavisto / Yle

Ompeluseuratoiminta on päivittynyt viime vuosien aikana. Aikaisemmin käsitöiden taitaminen ja tekeminen kuului ennen jokaisen naisen ja tytönkin perustaitoihin. Nyt kuitenkin loputon kiire vie aikaa entisajan taidolta. Vaikka villasukkien parsimisen taidot ovat monilta unohtuneet, ovat monet ihmiset ja nuoretkin ovat löytäneet uudelleen unholaan vaipuneet käsityötaidot.

Tämä näkyy jopa sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi Facebookista on tullut monien käsityöihmisten merkittävä ja helppo tunnetuksi tekijä. Myös valmiiden tekeleiden esitteleminen ja niistä palautteen saaminen on paljon helpompaa.

– Käsitöiden tekeminen on muuttunut todella paljon yhteisölliseksi jutuksi, tietää käsitöiden- ja lahjatavaroiden erikoisliike Rustoopuorin markkinointipäällikkö Marja Hemminki-Haapoja.

Terapeuttista toimintaa

Käsitöiden tekemisestä on löydetty valmiiden käsitöiden lisäksi myös henkinen puoli. Monille käsitöiden tekeminen on yhä enemmän terapeuttista ja seurallista toimintaa. Isonkyrön Taitokeskuksen Taitovintillä nautitaan käsitöiden ohessa kahvikupposesta ja kerrotaan käsityövinkkien lisäksi kuulumiset.

Villaisia neuleita pöydällä
Antti Haavisto / Yle

– On tutkittu juttu, että käsityöt ovat virkistävää ja aivojen toimintaa stimuloiva juttu, kertoo Hemminki-Haapoja.

Hemminki-Haapoja uskoo, että moni tekee käsitöitä nykypäivänä puhtaasti terapeuttisista syistä.

– Tulee sitä käsillätekemisen iloa, mutta sitten saa myös sen valmiin tuotteenkin, Hemminki-Haapoja kertoo.

Naperoista mummoihin, välillä myös pojista vaareihin

Isonkyrön Taitovintin toiminnassa parikymmentä vuotta ollut Miira Karhu kertoo kaikenikäisten harrastavan nyt käsitöitä.

– Meillä on avoin neulekahvila, jossa kokoontuu väkeä 4-vuotiaasta aina 86-vuotiaaseen eli koko ikäkirjo tulee tekemään käsitöitä. Ja se on juuri sitä sosiaalista toimintaa, josta Marja juuri sanoi, Karhu kertoo.

Neulekahvilaan kokoonnutaan kerran kuukaudessa nauttimaan kahvista, jutustelusta ja käsitöistä. Vaikka ikähaitari kahvilan toiminnassa on ollut laaja, ovat miehet loistaneet poissaolollaan.

– Mutta Näppi-käsityökoulussa on poikia ollut, samoin kuin aikuisten normaaleilla kursseilla ja työpaikkojen virkistyspäivillä, Karhu kertoo.