Lahtelainen radiotoimittaja ja pitkän linjan DJ Tapani Ripatti jää eläkkeelle 44 työvuoden jälkeen. Hän on työskennellyt ennen eläkkeelle jäämistään Yle Lahdessa tuottajana.
Lisäksi hän keikkailee edelleen tiskijukkana ja on muun muassa Lahden kaupunginvaltuuston jäsen.
Ripatti on ehtinyt tehdä elämänsä aikana paljon muutakin. Mutta kaikkea, mitä hän tekee, yhdistää yksi asia: intohimo. Kaikki tehdään täysillä.
Jotta voisi käsittää, miksi elämä on kuljettanut Ripattia Levyraadin vakiojäseneksi, tunnetuksi DJ:ksi ja radiopersoonaksi, täytyy tietää hänen taustaansa. Se teki hänestä miehen, joka hän nyt on.
Sosiaalinen erakko, jolla on suuri sydän
Tapani Ripatti oli pieni ja kiltti lapsi. Häntä kutsuttiin Beaveriksi. Nimi tuli amerikkalaisesta tv-sarjasta, jossa isoveljet kiusasivat veljessarjan pienintä.
– Beaver selvisi aina pulmistaan. Olen ollut pieni, arka ja pelkäävä ihminen, Ripatti sanoo.
Hän on edelleen, vaikkakin on nyt 65-vuotias, vilkas ja iloinen mies. Tai tällaisen käsityksen hänestä helposti saa.
Uskon edelleen, että leikkimällä lapsi oppii elämään. Olen edelleen hyvin lapsellinen, ja se on vahvuus.
Tapani Ripatti
– En ole vilkas. Olen sosiaalinen erakko. Olen hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, mutta en pelkää ihmisiä. Viihdyn silti paremmin yksin, hän kertoo.
Ripatin sukujuuret ovat Savossa ja Paimelassa. Lapsuutensa hän vietti Mikkelissä.
Lapsena hän rymysi metsissä, leikki ja eli onnellista pienen pojan elämää. Silloin kaikkea kivaa ei vielä ollut kielletty, hän naljailee.
– Uskon edelleen, että leikkimällä lapsi oppii elämään. Olen edelleen hyvin lapsellinen, ja se on vahvuus.
Amerikan sukulaiset saivat janoamaan tietoa maailmasta
Mikkelin maalaiskunnasta perhe muutti Lahteen Onnelantielle. Ripatin mielestä tien nimi kuvaa hyvin hänen nuoruusvuosiaan.
– Lapsuuteni oli turvallinen ja poikkeuksellisen onnellinen. Lisäksi minulla oli kiehtova suku. Isoisäni ja -äitini sekä isotätini asuivat Amerikassa. Sen ansiosta tajusin, ettei tämä ole tässä, vaan maailma on kiehtova ja suuri.
Uteliaisuus sai nuoren Ripatin tutkimaan tietosanakirjoja, ahmimaan tietoa maailmasta. Hän kuvailee elämäänsä löytöretkeksi.
– Sitä se on edelleen.
Muotitietoinen hippi melkein muutti rapakon taakse
1950–1960-luvulla Amerikka valtasi tulevan radiopersoonan ajatuksia enemmänkin. Isotädit lähettelivät Atlantin toiselta puolelta paketteja ja upeita postikortteja, jotka mykistivät Ripatin sisarusparven ihastuksesta.
Olin hippi. Ajattelin tuolloin, että vau, lähtisinkö Amerikkaan opiskelemaan. Onneksi en lähtenyt.
Tapani Ripatti
Oli lähellä, ettei Ripatti muuttanut valtameren toiselle puolen.
– Olin kiinnostunut muodista, ja toinen tätini yritti houkutella minua opiskelemaan Amerikkaan muotikouluun vaatesuunnittelua. 60-luvulla pukeuduin ihmeellisiin asuihin, joita systerini teki. Olin hippi. Ajattelin tuolloin, että vau, lähtisinkö Amerikkaan opiskelemaan. Onneksi en lähtenyt.
Kipinä tiskijukan hommaan syttyi
Samoihin aikoihin Ripatti kiinnostui musiikista. Koulun jälkeen hän juoksi lahtelaiseen levyjen osto- ja myyntiliikkeeseen ja kantoi sieltä kotiin levyjä kahmalokaupalla.
Pian muutkin tiesivät Ripatin musiikkiharrastuksesta, ja hän pääsi soittamaan lahtelaiselle Rautakamarille.
Ripatilla oli jotakin, mitä muilla musiikista kiinnostuneilla ei ehkä ollut. Hänen tätinsä lähetti uutta musiikkia Amerikasta ja sisko Englannista. Nuorimies tosin kävi itsekin Lontoossa jo 1960-luvun lopulla.
Kaikki tämä antoi alkusysäyksen DJ:n uralle, jota hän jatkaa vielä nykyäänkin.
"Älykäs, mutta liian lapsellinen"
Tapani Ripatti ei ole koskaan ollut yhden asian mies. Vaikka musiikki on ollut tärkeä ja rakas osa elämää, hän on janonnut myös tietoa muusta.
1960-luvulla hän kiinnostui intialaisista uskonnoista ja luki niihin liittyvää kirjallisuutta. Lisäksi hän halusi hankkia itselleen ammatin ja pyrki opiskelemaan mielisairaanhoitajaksi.
En varmaan ollut hyvä opettaja, mutta osasin kertoa lapsille tarinoita. Siellä opin puhumaan, kuuntelemaan, reagoimaan.
Tapani Ripatti
– En päässyt. Päätöksessä sanottiin, että olin erittäin älykäs, mutta liian lapsellinen, Ripatti sanoo ja kihertää naurua.
Kun hoitajanura ei ottanut tuulta alleen, Ripatti suuntasi Helsinkiin. Välillä nuorimies asui rappukäytävissä, kunnes sai kaverinsa kanssa alivuokralaiskämpän Oulunkylästä.
Arkea helpottivat äidin lähettämät ruokapaketit. Yhteen pakettiin äiti oli laittanut muonalähetyksen lisäksi viestin Helsingin Steinerkoululla alkavasta opettajakoulutuksesta.
Niin Ripatti opiskeli itsensä opettajaksi, ja opetti kahdeksan vuoden ajan steinerkoululaisia.
– En varmaan ollut hyvä opettaja, mutta osasin kertoa lapsille tarinoita. Uskon, että tarinoiden kautta ihmiset oppivat. Siellä opin puhumaan, kuuntelemaan, reagoimaan.
Levyraadista radioon
Kaiken aikaa Ripatti oli pitänyt musiikin elämässään ja tehnyt DJ-keikkoja. Kouluvuosien jälkeen häntä pyydettiin Levyraatiin, ja pestistä tuli lopulta vakituinen.
Kun parin kolmen vuoden päästä Ripattia kosiskeltiin Yleisradioon, hänen piti valita jompi kumpi.
– Minua rupesi häiritsemään, että naama tunnistettiin, vaikka olin villapaidassa viihtyvä sotkutukkainen höpöttelijä. Ihmiset soittelivatkotiinkin. Se ei ollut kivaa. Ajattelin, että olisi ihanaa päästä radioon.
Ihmiset soittelivat kotiinkin. Se ei ollut kivaa. Ajattelin, että olisi ihanaa päästä radioon.
Tapani Ripatti
Radiossa Ripatti on ehtinyt tehdä monenlaista. Hän on juontanut nuorten ohjelmia, luotsannut Ocsidia ja muita musiikkiohjelmia. Lisäksi hän on toiminut toimittajana ja ennen eläkkeelle jäämistään tuottajana.
– Parasta radiossa on ääni ja mielikuvien luominen. Kun äänen antaa muhia rauhassa, se muokkaa ihmistä. Siinä on puhutun radion tenhovoima. Nykyään tulee paljon kaikenlaista sirpaletta, mutta on erilaista, kun joku kertoo tarinoita, tekee hienon spiikin tai keskustelee, Ripatti pohtii.
– Olen miettinyt sitäkin, että kun nykyään on ääni ja netti, että pystyykö ihminen omaksumaan niitä kaikkia. Vai valitseeko se sieltä jotakin, mistä tykkää, ja muu jää pois. Silloin kokonaisuus hämärtyy.
Radion rakastaja, herkkä ja vahva mies
2000-luvulla Ripatti on jatkanut Yleisradion palveluksessa Yle Lahden radiossa.
Meneillään olevassa median murroksessa onRipatin mukaan hyvä hetki jäädä kyydistä pois. Hän kertoo olevansa vanhan liiton ihminen, jonka on mahdoton tehdä sellaista, jota ei täysin allekirjoita.
– Minun on aina täytynyt tuntea intohimoa siihen, mitä teen. Rakastin radiota. Rakastan sitä edelleen, mutta eniten rakastan niitä ihmisiä, jotka ovat olleet kanssani töissä radiossa. Ja maailmaakin rakastan, hän tunnelmoi.
Ripatti luonnehtii tilannetta vertauskuvallisesti. Hän kertoo pitäneensä ohjenuoranaan ajatusta siitä, että kuppi on puoliksi täysi, ei tyhjä. On uskottava hyvään.
– Olen herkkä. Elän ja suren vahvasti. Kyyneleet tulevat. Nauran. Pidän itseäni vahvana, koska tunnustan olevani heikko.
Unelma on löytää mielenrauha
Ei Ripatti eläkevuosinaankaan aio levätä laakereillaan. Salitreenit, yksilölajit ja DJ-keikat pitävät mielen sekä kropan virkeänä.
Mökillä on ollut ihanaa olla rauhassa, tehdä metsätöitä, kalastella ja olla hiljaisuudessa. Kävellä yöllä, soutaa yksinään järvellä ja vain katsoa, miten kaunis maailma on.
Tapani Ripatti
Mutta elämän tärkeysjärjestyksessä kärkisijoilla on muutakin. Rauha ja perhe. Mökki on käynyt Ripatille vuosi vuodelta rakkaammaksi paikaksi.
– 14-vuotiaana mökille ei lähtenyt millään, mutta nyt on ollut pitkään olo, että sinne on päästävä. Mökillä on ollut ihanaa olla rauhassa, tehdä metsätöitä, kalastella ja olla hiljaisuudessa. Kävellä yöllä, soutaa yksinään järvellä ja vain katsoa, miten kaunis maailma on.
Mökillä voi sörkkiä muurahaispesää ja tehdä tikulla ojia keväisin. Aivan kuten pienenä poikana Mikkelin maalaiskunnan metsissä.
– Näitä töitä olen tehnyt jo tarpeeksi. Jään eläkkeelle hyvillä mielin. Ehkä sitten jää enemmän aikaa tavoitella sitä jotain tuolla jossain. Jos elämän tavoitteeksi pitäisi asettaa vielä jotakin, se on löytää rauhallinen, tyyni mieli. Siihen on vielä matkaa. Voi olla, ettei siihen edes yksi ihmiselämä riitä.
