Kamera käy, mutta ollako vaiko eikö olla – elokuvatyö jännittää näyttelijöitä

Elokuvanäyttelijät kokevat usein joutuvansa kameran eteen kylmiltään. Näyttelijäliitto pyrkii järjestämään ammattinäyttelijöille elokuvatyön jatkokoulutusta.

kulttuuri
Runo iskee sydämeen elokuva.
Yle

Kun uuden näytelmän harjoitukset alkavat teatterissa, näyttelijät, ohjaaja ja koko työryhmä käyvät vilkasta keskustelua tekstistä, sen motiiveista ja jokaisen näyttelijän roolista. Elokuvan kuvauksissa tilanne onkin sitten aivan toinen. Näyttelijä ei välttämättä tapaa ohjaajaa casting-tilaisuuden jälkeen kertaakaan, eikä tunne muita työryhmän jäseniä.

Näyttelijällä saa olla halu tietää enemmän.

Alina Tomnikov

Joskus pienemmän roolin esittäjä tulee kylmiltään kuvauspaikalle, jossa muut ovat jo työskennelleet yhdessä viikkoja. Yksinäisyyden tunne saattaa silloin olla jäätävä, sanoo näyttelijä Robert Enckell:

– Näyttelijä, joka tulee telkkari- tai leffaproggikseen, saattaa tulla tupsahtaa paikalle ja naps, joutuu vaan kameran eteen ja sitten kuvataan!

Enckell valmistui teatterikorkeasta jo 80-luvulla ja on tehnyt lukuisia elokuva- ja televisiorooleja. Silti hän kaipasi prosessista vankempaa tartuntapintaa. Kaipaus johti hänet ja 15 muuta ammattinäyttelijää Elokuvanäyttelemisen mestarikurssille.

– Näyttelijänä sitä yleensä jälkeenpäin ihmettelee kapakassa tai muuten, että miksi se nyt noin meni!

– Kurssilla sai keskustella tasavertaisena elokuvapuolen ammattilaisten kanssa siitä, miten prosessi kulkee näyttelijän näkökulmasta, kehuu Enckell.

Tuntuma elokuvan tekemiseen pitäisi saada jo Teatterikorkeakoulussa

Kurssin kuopus Alina Tomnikov on hänkin jo kameratyön konkari. Tomnikov on nähty muun muassa elokuvassa_ Rölli ja kultainen avain_ sekä TV-sarjassa Nymfit.

– Tällä kurssilla heräsi ajatus, joka oli itselle syntynyt jo aikaisemmin, että asiat helpottuvat, jos ymmärrän elokuvantukemisen prosessin.

– Tuli varmuus siitä, että näyttelijällä saa olla halu tietää enemmän ja että näyttelijällä on oikeus olla osallisena muutenkin kuin vaan tulla sinne castingiin ja sitten näytellä ne roolit, sanoo Tomnikov.

Tomnikov valmistui Teatterikorkeakoulusta kaksi vuotta sitten. Hänelle kameratyötä opetettiin jonkin verran. Robert Enckell ei muista saaneensa mitään elokuvaopetusta.

– Kyllä kommunikointi ohjaajien ja kuvaajien kanssa pitäisi aloittaa jo teatterikoulussa. Että uskaltaa puhua roolistaan, käsikirjoituksesta ja kaikesta.

– Teatterissahan sitä koko ajan kommunikoi ohjaajan kanssa, sanoo Enckell.

Jos elokuvapuolella olisi tuttua väkeä, kommunikointi olisi helpompaa puolin ja toisin.

Elina Knihtilä

Viime vuosina teatterikorkeakoulun suhde elokuvantekemiseen on muuttunut entistä avoimemmaksi. Vastahyväksytyt uudet opintovaatimukset sisältävät lisää kameratyön opintoja, kertoo Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön professori Elina Knihtilä:

– Haluamme, että näyttelijät saavat tuntumaa kameraan ja elokuvatyöhön jo kandivaiheessa.

Knihtilä ja toinen näyttelijäntyön professori Hannu-Pekka Björkman ovat työskennelleet yhdessä puolitoista vuotta.

– Olemme halunneet pitää huolta siitä, että myös elokuvapuolen opetusta on, sillä olemme molemmat itse joutuneet oppimaan kaiken kantapään kautta, kertoo Knihtilä.

Knihtilän mukaan näyttelemisen perusperiaatteet ovat samat, oli kyseessä sitten teatteri tai elokuva. Tärkeintä onkin se, että tulevaisuuden tekijät tutustuvat toisiinsa.

– Tutustuvathan näyttelijät ja teatteriohjaajat, dramaturgit, tanssijat ja valosuunnittelijatkin jo kouluaikana toisiinsa.

– Jos elokuvapuolella olisi tuttua väkeä, kommunikointi olisi helpompaa puolin ja toisin, pohtii Knihtilä.

Jatkokoulutukselle valtava tarve

Suurin tarve vuoropuhelun avaamiselle teatteri- ja elokuvaväen kesken on niillä näyttelijöillä, jotka ovat valmistuneet kymmenen vuotta sitten tai aiemmin. Osoitus kysynnästä on sekin, että mestarikurssille haki yli sata ammattinäyttelijää.

Näyttelijänä sitä yleensä jälkeenpäin ihmettelee kapakassa tai muuten, että miksi se nyt noin meni!

Robert Enckell

Näyttelijäliiton ja Ilmaisuverstas ry:n järjestämän kurssin pääohjaajina toimivat näyttelijä-ohjaaja Juha Kukkonen sekä Taideteollisen korkeakoulun elokuvaohjauksen professori Jarmo Lampela.

– Kurssin aikana tuli usein esille se, että vaikka näyttelijä näyttelisi kuinka hyvin, häntä voi kalvaa epäilys siitä, onko hän tekemässä lainkaan samaa juttua kuin muu työryhmä, kertoo Lampela.

Jos ammattinäyttelijöillä on tällainen olo, on jatkokoulutuksen tarve ilmeinen. Elokuvanäyttelemisen mestarikurssin olikin tarkoitus toimia pilottina tuleville kursseille.

– Näyttelijäliiton selkeä ajatus oli, että lähdetään tekemään tällainen demokurssi. Kurssin jälkeen puretaan se perusteellisesti ja käydään läpi, missä onnistuimme ja missä on kehittymisen mahdollisuutta niin, että sen pystyy toistamaan myöhemmin, sanoo Lampela.