Metsäriistan tutkimuksessa korostuu ulkoinen rahoitus

Tutkimustiedon taso riistan ja metsän suhteista Suomessa on hyvä. Tieto pohjautuu vallitsevaan metsänhoidon käytäntöön, tasaikäisrakenteisiin metsiin. Uusi metsälaki ja globaalimuutos voivat kuitenkin muuttaa suomalaisen metsän rakennetta merkittävästi.

Kotimaa
Metso lumessa
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Pekka Helle näkee metsäriistan, kuten metson, tutkimusmahdollisuudet jatkossakin hyvinäHelena Sirviö

Riistaeläinten elinympäristöä välitöntä elinpiiriä laajemmin tarkasteleva maisemaekologia tuli suomalaiseen metsäriistan tutkimukseen 1980-luvulla. Sen avulla on saatu ratkaisevaa tietoa esimerkiksi metson soidinaluevaatimuksista.

– Pohjoisissa metsissä tämä tutkimusote on milteipä välttämätön, sanoo erikoistutkija, filosofian tohtori Pekka Helle Luonnonvarakeskuksesta Oulusta.

Tutkimustiedon taso riistan ja metsän suhteista on tällä hetkellä hyvä.

Metsäkuva on muuttumassa

Metsällinen tutkimustieto pohjautuu kuitenkin pitkään suosiossa olleisiin tasaikäisrakenteisiin metsiin. Metsän taloudelliset käyttömuodot voivat muuttua globaalien paineiden, kuten ilmastonmuutoksen vuoksi.

Puulla vaikuttaa viime aikojen investointipäätösten valossa olevan sittenkin kysyntää.

Jos kaikki raha kelpaa, kuka päättää mitä tutkitaan?

Pekka Helle

– Metsän kiertoajan lyheneminen, energiapuun käytön lisääntyminen, kantojenkorjuu ja harvennushakkuiden ennakkoraivaus muuttavat metsän dynamiikkaa, toteaa Helle.

Uuden metsälain myötä metsäkuva voi tulevaisuudessa olla huomattavasti erilainen kuin nyt.

Uudistushakkuiden järeys- ja ikärajoitteet ovat poistuneet, pienaukkohakkuut ja eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuut ovat mahdollisia, luontainen uudistaminen ja viljely ovat tasa-arvoisia vaihtoehtoja ja uudistamisvelvoite heikkotuottoisilta soilta on poistunut.

– Pienimmät sallitut alarajat puuston pinta-aloissa voivat olla huono asia kanalinnuille, arvioi Helle.

Lukessa on asiantuntemusta ja potentiaalia

Luonnonvarakeskuksella on Helteen mukaan hyvät mahdollisuudet tutkimukseen jatkossakin.

Osaamista on monessa aihepiirissä ja tutkijoiden roolit voivat olla erilaisia: yksi voi keskittyä rahoituksen hakemiseen, toinen viestintään ja kolmas huipputieteen tekemiseen.

– Monet tärkeät tutkimuksen läpimurrot syntyivät entisten RKTL:n ja Metlan yhteistyön tuloksena, toteaa Helle.

Luken on kuitenkin määrä nojata jatkossa enemmän ulkoiseen rahoitukseen.

– Jos kaikki raha kelpaa, kuka päättää mitä tutkitaan, kysyy Helle.

Organisaatiotutkimuksesta tiedetään, että tietyn koon saavutettuaan organisaatio pystyy työllistämään itse itsensä, eikä kaipaa kontaktia ulkoisen maailman kanssa.

Suuruuden ekonomia vai ei

– Onko tällaisten suurten organisaatioiden mahdollista yksinkertaistua ja nopeuttaa toimintaansa? Yleisesti ottaen on niin, että mitä suurempi virasto, sen enemmän aikaa kuluu sen omaan aineenvaihduntaan, pohtii Helle.

Hän toteaa englantilaisen, Suomessakin vuosikymmeniä ihmisiä hauskuuttaneen ministeriön erikoisosastosta kertovan Knalli ja sateenvarjo -radiosarjan käsikirjoittajien oivaltaneen jo 1970-luvulla miten byrokratia toimii.

– Sarjassa todettiin, että byrokratia, läpinäkyvyyden puute ja tehottomuus olivat yleisiä ongelmia hallinnossa. Niinpä päätettiin ryhtyä taistelemaan ongelmaa vastaan ja päätettiin perustaa jokaiseen ministeriöön kolme erillistä osastoa edistämään a) byrokratian vähentämistä, b) läpinäkyvyyttä ja c) virtaviivaisuuden lisäämistä, naurahtaa Helle.