Lastensuojelun uhka: työntekijäpula voi ajaa lapsen jopa hengenvaaraan

Kuntien säästöt ja päättäjiltä puuttuva vastuu ovat ajaneet lastensuojelun ahtaalle. Perheiden talousahdinko ja uupumus ovat lisänneet asiakasmääriä. Kuopiolainen sosiaalityöntekijä Eeva Heinonen pelkää, että työntekijöiden paisunut työtaakka saattaa lastensuojelulapsen jopa kuolemanvaaraan.

Kotimaa
Lapsen ja aikuisten kuva heijastuu ikkunasta
Yle

Sosiaalityöntekijät kertovat lastensuojelun ongelmista yleensä nimettöminä, mutta nyt kaikkein haavoittuvaisimman puolustajaksi marssii rohkea nainen. Hän on Kuopion lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijä Eeva Heinonen. Selkänojaa puheelle antaa 38 vuoden työura.

Kuopion lastensuojelun sosiaalityöntekijät jyrähtivät kesällä ja lähettivät kirjeen kuntapäättäjille sekä aluehallintovirastoon. Karu lainaus kirjeestä: "Helsingissä kaksi vuotta sitten tapahtunut, lastensuojelun asiakkaana olleen lapsen kuolema voi joka päivä olla todellisuutta myös Kuopiossa."

Lastensuojelun kenttää koko maassa tunteva Heinonen sanoo, että sama uhka ja pelko elää myös monessa muussa kunnassa.

– Kun me emme ehdi tavata lapsia emmekä perheitä, voi tapahtua joka päivä ihan sama, mikä tapahtui Helsingissä.

Eeva Heinonen kertoo ahdistuksesta, joka kulkee jatkuvasti mukana.

– Viikonlopun viettoon lähtee mukanaan pelko. Toivon, että kenellekään ei tapahdu mitään kauheata.

Pahimmassa vaiheessa Heinonen koetti hoitaa 99 lapsen asioita kuukaudessa.

– Piti vain yrittää. Mutta en hallinnut enää tilannetta. Jos jollakulla oli sama sukunimi, en tiennyt, kenestä puhutaan. En voinut tuntea heitä enkä ollut edes tavannut heitä.

Eeva Heinonen
Eeva HeinonenYle

Lapsi roskien keskellä

Taloudellisesti huonona aikana ja yhteiskunnallisten ongelmien kasvaessa myös lastensuojeluasiakkaiden määrä on kasvanut. Hyvin monissa kunnissa päättäjät kuitenkin kiristävät kukkaron nyörejä. Säästölistat ja leikkurit haukkaavat myös lastensuojelusta.

Kunnissa karsitaan laitoshoidosta ja lastenkotijärjestelmää puretaan. Kuntapäättäjät eivät kuitenkaan ymmärrä sijoittaa avohoitoon ja ennaltaehkäisyyn, kuten neuvoloihin – vaikka juhlapuheissa näin hoetaankin, sanovat lastensuojelun työntekijät.

– Lastensuojelun työntekijämäärät ovat liian vähäiset. Toivoimme, että päättäjät tekisivät asialle jotakin. Mutta mitään ei ole tapahtunut, huokaa Heinonen.

Eeva Heinonen kohtaa työssään yhä useammin uupuneita yksinhuoltajia. Myös mielenterveysongelmista kärsiviä. Ja tämän kaiken keskellä elää lapsi.

– Olen joutunut konkreettisesti raivaamaan polkua roskien ja lian keskellä, jotta on päässyt olohuoneeseen istumaan. Moniongelmaisia perheitä on todella paljon. Ja uupuneitä äitejä sekä yksinhuoltajia.

Suunnittelematon ja kallis "markkinarako"

Dosentti Matti Rimpelä Tampereen yliopistosta hämmästelee kuntapäättäjien "toisella kädellä ottamista ja toisella antamista". Rimpelän mukaan lastensuojelu ja lasten sijoittaminen laitoshoitoon on täysin suunnittelematonta ja erittäin kallista.

– Me käytämme yhä enemmän voimavaroja lasten sijoittamiseksi kodin ulkopuolelle. Siinä ei ole mitään inhimillistä tai taloudellista järkeä. Iso ongelma on se, että koko prosessi on viimeiset 20 vuotta kulkenut suunnittelemattomasti kenenkään ohjaamatta.

Vuonna 2012 lasten sijoittamiseen kodin ulkopuolelle käytettiin 660 miljoonaa euroa. Nyt kunnat lopettavat laitoksiaan ja lastenkotejaan. Huutoon vastaavat suuret hoivayritykset, kertoo Rimpelä.

– Kun kunnat eivät itse ole vastanneet tarpeisiin, on luonnollista, että pääoma ja yritykset näkevät markkinaraon. En kuitenkaan näe tässä pulmaa. Ydinkysymys on se, miksi kunnat niin mielellään lähettävät lapsia kodin ulkopuolelle.

Matti Rimpelä
Matti RimpeläYle

Säästöt, sote ja rakenneuudistukset

Sosiaalityöntekijä Eeva Heinonen kertoo yhden esimerkin säästöistä, jotka kurittavat avohuoltoa.

– Koko 2000-luku puhuttiin siitä, että kodinhoitajat on saatava takaisin. Nyt meillä on neljä, mutta se on naurettavan pieni määrä. Esimerkiksi siivousapu joudutaan ostamaan yksityiseltä yrittäjältä.

Heinosen mukaan ostopalvelujen käytöstä tulee moitteita.

– Tulee "ylhäältä" sanomista siitä, ettei rahaa saisi laittaa tällaisiin ostopalveluihin. Toisaalta puhutaan siitä, että pitää satsata ennaltaehkäisyyn. Toisella kädellä vedetään pois. Työntekijä on hirveässä ristiriidassa, kun tietää, että perhe tarvitsee apua, kertoo Heinonen.

Eeva Heinonen sanoo, että kukaan päättäjä ei tunnu kantavan vastuuta. Myös dosentti Matti Rimpelä moittii lautakunnissa, valtuustoissa ja eduskunnassakin istuvia.

– Kaksi asiaa puuttuu: inhimillistä viisautta ja taloudellista ymmärrystä kunnista. Eli jostain syystä kunnat ei rakenna perhepalveluja, perhetyötä, kotipalvelua, kasvatusneuvontaa, vaan mieluummin käyttävät ne rahat lasten sijoittamiseen kodin ulkopuolelle, sanoo Rimpelä.

Näkymätön lapsi?

Rimpelällä on Sote-lain laatijoille ja muille päättäjile myös ehdotus.

– Ei riitä hallinnon räplääminen ja tehokkuudesta puhuminen, vaan tarvitaan viisautta ja ennen kaikkea taloudellista ymmärrystä. Menkää katsomaan Imatralle, jossa on vaikeissa oloissa tehty loistavaa työtä ja saatu kustannukset vähenemään! Miksi tämä ei voisi onnistua Helsingissä ja Tampereellakin. Kunhan olisi sitä ymmärrystä.

Mutta kuuleeko kukaan säästöjen, soten ja rakenneuudistusten keskellä lastensuojelulasta? Kentän ammattilainen, sosiaalityöntekijä Eeva Heinonen hiljenee miettimään.

– Voisi herkästi sanoa, että ei… Mutta varmasti ainakin kuuntelee. Vaan kuuleeko? En voi sille mitään, mutta minulle on näitten vuosien aikana tullut sellainen tunne, että ne, jotka näistä asioista päättävät, eivät ymmärrä, mistä päättävät.