Se on katsojasta kiinni, kuinka teoksen näkee ja kokee. Tanssitaiteilija Johanna Tuukkasen ja taiteilijaprofessori Pirjo Ylimaunulan teos Panopticon tarjoaa katsojalle mahdollisuuden pohtia omaa katsettaan.
– On tutkittua, että se mitä katsoessamme näemme, on hyvin henkilökohtaista, tanssitaiteilija Johanna Tuukkanen selvittää.
– Miten me näemme ja katsomme? Pyrimme tuomaan kohtauksissa esiin väitettä, ettei ole yhtä objektiivista katsetta.
Panopticon tuo katsojalle esiin kuvia, kuin taidenäyttelyssä. Erilaiset kuvat muodostavat löyhän kokonaisuuden. Yhdistävä teema teoksessa on muodin, urheilun ja median luoma kuvasto, jossa nainen on usein raa’an väkivallanteon uhri.
– Me kritisoimme naista, ja ihmistä yleisesti, alistavaa tapaa markkinoida ja kerätä keinolla millä hyvänsä yleisön huomiota. Kuvat pyrkivät siihen, että ihmiset lehteä lukiessaan pysähtyvät kuvan äärelle, nähdäkseen muotitalon nimen, taiteilijaprofessori Pirjo Ylimaunula taustoittaa.
Keho on voimakas väline viestimään. Kommunikoidessaan ihminen lukee kehon kieltä, toisten ilmeitä sekä eleitä.
– Ele on uskottavampi kuin se, mitä ihminen suustaan päästää. Tanssi on rehellinen keino ilmaista asioita. Vilpitön ja avoin.
– Me kutsumme katsojan ystävälliseen kommunikaatioon. Mutta silti se ei tarkoita sitä, että teos olisi haastava tai vaikea. Siihen voi suhtautua helppona matkantekona, Pirjo Ylimaunula selventää.
Panopticon saa ensiesityksen Oulussa 30.1. Kulttuuritalo Valveella. Kuopiossa teos nähdään Itäisen tanssin aluekeskus Sotkussa 5.2. alkaen.