Koe uusi yle.fi

Henkinen koti löytyy lapsuusajan muistoista

Ihmisen persoona ja identiteetti rakentuvat vahvasti lapsuuden ja nuoruuden aikana. Yle Uutisten kyselyyn henkisestä kotipaikasta vastanneet kertovat, että usein juuri lapsuuden ajan maisemat ja kokemukset muodostavat ihmisten sielunmaiseman. Kyselyyn vastasi yli 11 000 henkilöä.

Osallistu
Mitä henkisestä kotipaikasta kaivataan.
Yle Uutisgrafiikka / Juha Rissanen

Hiihtolomalla vietetty aika vaikkapa Lapissa voi tehdä niin suuren vaikutuksen, että ihminen alkaa tuntea sen henkiseksi kodikseen.

Yle Uutisten kyselyssä juuri Lappi ja myös Kainuu nousevat esiin ja ne mainitaan poikkeuksellisen usein. Nämä maakunnat vetävät ihmisten sieluja puoleensa muun muassa tenhoavan luonnon ja silmiähivelevien maisemien takia.

Rannikkomaakunnissa erityisesti meren läheisyys saa ihmisiä pitämään niitä henkisenä kotinaan. Järvimaisemat taas saavat arvostamaan Järvi-Suomen maakuntia.

Myös maakuntien erilaiset kansanluonteet nousivat esiin. Vastauksissa mainitaan useasti savolainen lupsakkuus, lännessä henkiseen kotiin kuuluu esimerkiksi satakuntalainen suoruus.

Yle Uutiset kysyinettisivuillaankaksi viikkoa sitten ihmisten henkisen kodin sijaintia ja olemusta. Kyselyyn vastattiin yli 11 000 kertaa, ja sen perusteella henkinen koti sijaitsee varsin usein muualla kuin nykyinen asuinpaikka.

Se on minulle kuin juuret. Tunnen olevani omalla maaperälläni ja kuuluvani sinne.

Suomen muuttoliike on jatkunut vilkkaana, ja väki pakkautuu Suomessa entistä tiiviimmin kasvukeskuksiin. Helsingin, Turun ja Tampereen seudut imevät muuttajia puoleensa. Muuttoautoon hypätään tutkimusten mukaan pakottavista syistä, asuinpaikkakuntaa kun vaihdetaan useimmiten työn tai opiskelun takia.

Sielu ei aina seuraa muuton mukana: kyselyssä kävi selvästi ilmi, että henkinen kotipaikka voi jäädä lähtöpisteeseen. Sinne kaivataan jopa vuosikymmenien muualla asumisen jälkeen.

Kaipaan väljyyttä ja vapautta. Haluaisin palata henkiselle kotipaikkakunnalle, jos saisin sieltä töitä.

Lapsuusmuistot nousevat pintaan

Henkiseksi kodiksi koetaan usein se paikka, jossa lapsuus ja nuoruus on vietetty.

Ihmiset muistelevat sitä auvoisaa aikaa, kun ainakin mielikuvissa kesät olivat aina kuumia ja talvella riitti lunta.

Mitä enemmän ikää kertyy, sitä enemmän paikka, jossa eli lapsuuden ja nuoruuden tuntuu oikelta henkiseltä kotipaikalta.

Muualla kuin henkisessä kodissaan asuvat kaipaavat hyvin usein myös sukulaisia ja ystäviä, tuttua murretta sekä samanhenkisiä ihmisiä.

Tosin varsin monet tunnustavat sen tosiseikan, että aika kultaa muistoja. Sitä sielunmaisemaa, jonka lapsuudessa koki, ei välttämättä ole enää lainkaan olemassa.