Pyhiinvaeltaja etsi keskiajan Suomessa yhteyttä korkeimpaan – tai pelkkää seikkailua

Suomesta matkattiin niin lähiseudun kirkkoon katsomaan pyhäinjäännöstä kuin tunnetun maailman ääriinkin. Reissu saattoi viedä vuosia.

Kotimaa
Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla -näyttely vapriikissa
Jan Hynnä / Yle

Tampereen Museokeskus Vapriikin kevään uutuusnäyttely perehtyy suomalaisten pyhiinvaelluksiin keskiajalla.

Lähes jokainen kristitty osallistui ainakin kerran elämässään pyhiinvaellukselle.

– Suomalaiset matkasivat lähelle ja kauas. Kotiseudunkin kirkossa on saattanut olla pyhimyksen jäänteitä, mutta on käyty myös Roomassa, Santiago de Compostelassa ja Jerusalemissa asti, sanoo tutkija Marjo Meriluoto-Jaakkola Vapriikista.

– Suomi tuli kristilliseksi myöhemmin kuin muu Eurooppa. Pyhiinvaellukset olivat silloin massaliike koko maanosassa, ja suomalaiset menivät muiden mukana.

Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla -näyttely vapriikissa
Jan Hynnä / Yle

Syitä lähtöön oli lähes yhtä monia kuin lähtijöitäkin.

– Tärkein oli varmaankin halu kokea läheisyyttä Jumalaan. Pyhimykset olivat linkkejä Jumalan ja ihmisten välillä. Mentiin myös pyytämään apua sairauksiin ja arjen ongelmiin, Meriluoto-Jaakkola kertoo.

Joku lähti seikkailemaan, toinen taas halusi eroon perheestään.

Marjo Meriluoto-Jaakkola

– Joku lähti seikkailemaan, toinen taas halusi eroon perheestään. Papit kävivät Roomassa hoitamassa virka-asioita ja kävivät samalla pyhiinvaelluksella.

Kotiinpaluusta ei ollut takeita

Lähiseudun pyhiinvaellukset kestivät tunteja tai päiviä. Pohjoismaiden kohteisiin kuten Ruotsin Vadstenaan ja Norjan Trondheimiin lähdettiin keväällä ja palattiin syksyllä.

Etelä-Eurooppaan tai kauemmas suuntautuneet matkat kestivät usein vähintään vuoden. Eikä kotiinpaluusta ollut koskaan takeita.

Näyttely kertoo, miten tavallinen keskiajan suomalainen pystyi jättämään kaiken ja vaeltamaan läpi Euroopan. Helppoa se ei ollut.

Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla -näyttely vapriikissa
Jan Hynnä / Yle

– Köyhä saattoi jättäytyä kirkon armeliaisuuden varaan ja pystyi lähtemään matkaan ilman montakaan kolikkoa. Kirkko antoi matkalla ruokaa ja majoituksen, mutta eihän se silti helppoa ollut, sanoo tutkija Marjo Meriluoto-Jaakkola.

– Jos oli rahaa, pystyi ostamaan vaikka laivamatkan, mutta köyhät kulkivat usein jalan.

Pyhää vettä tai tomua mukaan

Pyhiinvaelluksilta tuotiin myös runsaasti matkamuistoja.

– Tärkein oli pyhiinvaellusmerkki. Sen sai ostaa kohteesta, ja sitä kannettiin kuin kunniamerkkiä. Merkkejä on löytynyt myös haudoista vainajan rinnalle asetettuna, Meriluoto-Jaakkola sanoo.

– Tuotiin myös erilaisia ampulleja, joissa oli pyhää öljyä, vettä tai tomua haudan läheisyydestä. Tällaiset matkat olivat tietysti todella eksoottisia pohjolan asukkaille, eli kaikenlaista tarttui mukaan.

Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla -näyttely vapriikissa
Jan Hynnä / Yle

Vapriikin näyttelyssä on esineitä suomalaisten keskiaikaisilta pyhiinvaelluksilta, kirkkojen pyhimysveistoksia sekä otos Turun tuomiokirkon arvokkaasta reliikkikokoelmasta.

Tuotiin myös ampulleja, joissa oli pyhää öljyä, vettä tai tomua haudan läheisyydestä.

Marjo Meriluoto-Jaakkola

Täydennystä tuovat lainat Ruotsin, Norjan ja Tanskan kansallismuseoista sekä British Museumin pyhäinjäännökset.

Pyhiinvaellukselle lähdetään edelleen

Pyhiinvaellukset puhuttelevat myös nykyajan ihmistä. Moni haluaa matkata vanhan reitin esimerkiksi Santiago de Compostelaan Luoteis-Espanjaan.

– Varmaan siinä on edelleen osalla kyse pyhyyden kaipuusta. Osa taas haluaa vain rauhoittua tai hiljentyä. Toisille pyhiinvaellus taas on melkeinpä urheilusuoritus tai oman itsensä ylittäminen, sanoo Marjo Meriluoto-Jaakkola.

– Toisaalta nykypäivän pyhiinvaelluksella pääsee osaksi vanhaa historiallista jatkumoa.

Vapriikin näyttely on avoinna 18.10. asti.