Nokipoika kiipeää katolle myös talvella – nuohous onnistuu parhaiten kylmällä säällä

Syksyt ja keväät ovat nuohoojalle kiireisintä aikaa, vaikka saman työn voisi yhtä hyvin tehdä talvellakin. Yhtä puhdasta tulee aina.

ilmiöt
Uunin tuhkaa
Sari Ursin / Yle

Tammikuusta toukokuulle nuohoojat etsivät töitä, mutta sen jälkeen heille alkavat soitella kesämökkiläiset. Syksyllä taas soittavat vakituiset asukkaat, jotka alkavat lämmitellä uunejaan.

– Vuoden alussa, kun lämmityskausi on kesken, kukaan ei haluaisi nuohouttaa. Se halutaan tehdä keväällä tai syksyllä, kertoo nuohooja Antti Karjalainen Mikkelistä.

Nuohooja tekee työnsä oli kesä tai talvi. Yhtä puhdasta tulee aina.

– Mutta meidän työn sujuvuuden kannalta olisi parempi, että vakituiset asukkaat soittaisivat talvella kylmään aikaan. Lämpimällä kelillä kesällä kylmä uuni ja lämmin ilma hankaloittaa meidän työskentelyä, koska uunin veto on käänteinen.

Hyvää puuta uuniin ja pelti reilusti auki

Karjalainen sanoo näkevänsä helposti, onko tulisijassa käytetty täysin kuivaa puuta vai ei. Märästä puusta tulee paljon enemmän nokea kuin kuivasta. Kun esimerkiksi kuiva koivupuu poltetaan hyvällä vedolla, siitä ei tule vuoteen juurikaan tuhkaa tai nokea.

– Vedossa ei kannata pihtailla, pelti kannatta pitää reilusti auki. Joillakin on sellainen ajattelutapa, että peltiä pidetään vain vähän auki, mutta itse en sitä ymmärrä, sanoo Karjalainen.

Nuohooja Antti Karjalainen.
Nuohooja työssään.Sari Ursin / Yle

Karjalaisen mukaan leivinuunin kohdalla on aika sama, antaako hiilloksen hiipua loppuun tulipesässä vai tiputtaako hiilet alas. Tuhkan väri vaihtelee melkoisesti, mikä johtuu palamislämpötilasta.

– Mitä pidemmälle mennään uunin kanavissa ja piipussa, sitä pienempi on palamislämpötila ja sen mustempaa tuhka on. Uunista tuleva tuhka tottakai on kovimmassa lämpötilassa ja on väriltään vaaleaa, Karjalainen selittää.

Tieto nuohouksesta pysyy tallessa vuosia

Talviasuttavat talot tulee nuohota kerran vuodessa, kesäasunnoille sen sijaan riittää nuohous kerran kolmessa vuodessa.

Karjalaisen mukaan piippuja nuohoutetaan yllättävän hyvin. Hän ei ole uransa aikana jakanut reklamaatioita asiakkailleen, eikä ole ollut tarvetta. Joistakin uunin halkeamista Karjalainen on asiakkaille maininnut. Jos kävisi niin ikävästi, että talo tuhoutuisi tulipalossa, on nuohoustieto arvokas.

Yllättävän hyvin ihmiset nuohouttavat piippujaan.

Antti Karjalainen

Tieto nuohouksesta säilyy nuohoojan rekisterissä kymmenen vuotta. Nuohoojalla on myös velvollituus lähettää tieto pelastuslaitokselle, joka säilyttää sitä viisi vuotta.

– Vakuutusyhtiö kysyy yleensä ensimmäisenä nuohoojilta, onko työ suoritettu. Me näemme sen tietokannasta. Jos homma on kunnossa, vakuutusmaksusuoritus tulee moitteettomasti. Jos mitään tietoa nuohouksesta ei löydy, silloin saattaa tulla kädenvääntöä vakuutusyhtiön kanssa.

Nuohoojaksi oppisopimuksella

Antti Karjalainen opiskeli nuohoojan ammattiin oppisopimuksella, kaverin ehdotuksesta. Ammatin hankkimiseen kului kolmisen vuotta.

– Kun mennään firmaan töihin, aloitetaan periaatteessa työnteko saman tien. Ja sitten oppisopimusjaksoja on aina viikon kurssi. Viikko kurssia, kaksi kuukautta töitä ja niin edelleen.

Nuohooja poistaa tuhkaa.
Sari Ursin / Yle

Kursseja on yhteensä kahdeksan viikkoa ja sen lisäksi vielä loppunäytöt ja yrityskurssi, jonka jälkeen voi perustaa yrityksen ja toimia itsenäisesti.

Karjalainen arvelee, että on viiden ja puolen vuoden aikana ehtinyt nuohota yli kymmenentuhatta piippua. Mies ei kadu ammatinvalintaansa. Nuohoojan työ on sosiaalista, mukavaa ja itsenäistä.

Jos terveys antaa myöten, Karjalainen jatkaa mielellään ammatissa vielä pitkään. Nuohoojien riesana ovat nivelsairaudet, polvet ja selkä.

– Mielellään vahvajalkainen ja lyhytselkäinen pärjäisi tässä ammatissa erittäin hyvin, virnuilee Karjalainen.