Sosiaalinen tekijä -blogi murtaa sosiaalityön vaikenemisen kulttuuria

Harvassa on suomalainen suku, jossa sosiaalisia ongelmia tai päihde-, mielenterveys- ja rahahuolia ei tunneta. Harvassa on myös sosiaalityöntekijä, jonka mielestä systeemi toimii kuin rasvattu. Kaiken yllä leijuu kuitenkin vaikenemisen kulttuuri, joka halutaan nyt rikkoa. Sosiaalinen tekijä -blogissa sana on vapaa ja kirjoittaa saa myös anonyymisti.

Kotimaa
Lapin yliopiston tutkija Laura Tiitinen
Sosiaalinen tekijä-blogin ylläpitäjä, Lapin yliopiston tutkija Laura Tiitinen. Kuva: Bikka Puoskari / Yle

Sosiaalityön epäkohtia esille nostavat työntekijät kohtaavat työyhteisöissään pelottelua, kostotoimia ja irtisanomisella uhkailua. Sama ongelmista vaikenemisen perinne yltää laajemminkin tapaan, jolla suomalaiset ovat tottuneet puhumaan ongelmistaan – tai jättämään puhumatta niistä.

Reilu vuosi sitten joukko sosiaalialan työntekijöitä ja tutkijoita sai tarpeekseen puhumattomuuden kulttuurista ja perusti blogin, jonka tarkoitus on osaltaan murtaa ja muuttaa ongelmista vaikenemisen perinnettä.

Sosiaalinen tekijä (siirryt toiseen palveluun) -blogissa sana on vapaa niin sosiaalityöntekijälle, sosiaalitoimen asiakkaalle kuin kenelle tahansa muullekin – ja kirjoittaa saa myös anonyymina.

– Kuka tahansa hyvinvointivaltiosta kiinnostunut voi kirjoittaa sinne ja kertoa, mikä tällä hetkellä mättää tai ilahduttaa meidän hyvinvointivaltiossamme, kertoo sivun ylläpitäjiin kuuluva Laura Tiitinen.

Reilussa vuodessa Sosiaalinen tekijä -blogia on luettu jo 270 000 kertaa.

Blogissa sosiaalityöntekijäkin saa puhua

Blogin on tarkoitus vahvistaa sosiaalialan työntekijöiden ääntä ja sananvapautta.

Työntekijät tuovat hyvin vähän esille sitä moninaisella äänellä asiakkaiden kokemuksia ja sitä todellisuutta, jossa he sitä työtä tekevät.

Laura Tiitinen

– Taustalla on tarve saada jokin matalan kynnyksen mediavaikuttamisen kanava, jossa voimme heti reagoida esimerkiksi mediassa esillä oleviin asioihin ja uusiin päätöksiin. Ja ottaa niihin kantaa, kertoo Lapin yliopiston tutkija Laura Tiitinen.

Tähän mennessä käytännön asiakastyötä tekevien sosiaalityöntekijöiden ääntä ei ole julkisessa keskustelussa pahemmin kuultu, vaikka juuri heillä olisi Tiitisen mukaan paljon painavaa sanottavaa.

– Työntekijät tuovat hyvin vähän esille sitä moninaisella äänellä asiakkaiden kokemuksia ja sitä todellisuutta, jossa he sitä työtä tekevät, Tiitinen sanoo.

Siksi sosiaalityöntekijöille tarvittiin avoin foorumi, jossa myös ongelmista saa puhua suoraan ja myös nimettömänä. Blogissa onkin käsitelty paljon myös käytännön sosiaalityön vaikeita puolia, kuten turhautumisen ja riittämättömyyden tunteita, jotka moni alalla työskentelevä tunnistaa.

Voi jospa voisi keittää kahvit ja istua mukavilla tuoleilla. Olla sellaisessa tilassa, jossa ei ole häiriöitä, kun puhutaan ihmisten elämän vaikeista ja kipeistä asioista, kuten lastensuojelussa yleensä puhutaan. [--]Työntekijän riittämättömyyden taakkaa lisää sekin, että ei ehdi tarpeeksi perehtyä ennen tapaamista asiakkaan asioihin. Että niitä tietoja ei välttämättä asiakastietojärjestelmästä löydy, koska edellisetkään työntekijät eivät ole ehtineet niitä sinne kirjata. Voi olla, että asiakasta on tavattu, kipeistä ja vaikeista asioista on puhuttu, asiakas on jakanut salassa pitämänsä osan elämästään työntekijälle, ja seuraavalla kerralla paikalla onkin ihan vieras, uusi työntekijä. Ja muutaman kuukauden päästä, seuraavalla tapaamisella taas eri ihminen. -Elina Seitz 7.11.2014

Blogissa puretaan paitsi käytännön sosiaalityön varjopuolia, myös alan toimintaohjeisiin, rakenteisiin ja päätöksentekoon liittyviä ongelmia.

Rankoista kokemuksista, anonyymisti

Sosiaalinen tekijä -blogi on avoin myös sosiaalityön asiakkaille ja jokaiselle, joka haluaa purkaa omia kokemuksiaan sosiaaliturvan ja palvelujärjestelmän rattaissa.

Blogissa on julkaistu joukko sosiaalipalveluiden asiakkaiden avoimia kirjoituksia muun muassa perheväkivaltaa tai lapsuuden perhehelvetin kokeneilta.

 Elettiin 1990-lukua. Jo 10-vuotiaana tyttönä tiesin, mitä lama tarkoittaa. Se tarkoitti sitä, että perheelläni oli vähän rahaa. Siitä seurasi vanhempieni ahdistus ja stressi, joita he lääkitsivät alkoholilla. Alkoholin haju aiheutti minussa oksennusrefleksin. Haju tarkoitti sitä, että lasten piti olla mahdollisimman kiltisti, jotta emme aiheuttaisi ristiriitoja vanhempiemme välille. [--] Joskus lähdimme kouluun kuunneltuamme yön äidin hakkaamista. Perheestämme tehtiin useita lastensuojeluilmoituksia. Me lapset yritimme hakea apua ja turvallista aikuista jolle puhua, mutta kukaan ei halunnut tai kyennyt kuuntelemaan. Kerroimme koulupsykologille isän pahoinpitelevän lapsia ja äitiä, mutta mitään ei tapahtunut. -Anonyymi kirjoittaja 8.9.2014

Rankoista ja henkilökohtaisista kokemuksista kirjoitetaan tavallisesti nimettöminä. Blogin ylläpitäjät tarjoavat halukkaille myös apua tekstien hiomisessa ja työstämisessä, ja julkaistujen tekstien kommentointia valvotaan tiukasti.

– Kyllä me välillä joudumme miettimään, missä se raja menee. Milloin ärhäkkä kritiikki muuttuu vihapuheeksi ja milloin se on pelkkää tarkoituksellista mielipahan aiheuttamista?

Juuri ennakkomoderointi tekee Sosiaalinen tekijä -blogista astetta turvallisemman paikan avata kokemuksiaan – varsinkin jos blogiin kirjoittamista vertaa tavalliselle keskustelupalstalle kirjoittamiseen.

– Se voi olla aika traumatisoiva kokemus. Voin kuvitella, että jos jostain omista herkistä ja kamalista kokemuksista kirjoitat nettiin ja saat sinne vastauksia, että _olet tyhmä j_a _olet huono, _se pahentaa traumojasi entisestään, Tiitinen sanoo.

Ongelmista vaiettu pitkään

Suomessa erilaisista ongelmista vaikenemisella on pitkät perinteet.

– Meillä ei tässä yhteiskunnassa ole totuttu puhumaan niistä haasteista, joita meillä on ollut, tutkija Laura Tiitinen Lapin yliopistosta sanoo.

Puhua kuitenkin kannattaisi, koska ongelmat eivät ole vain omiamme eivätkä harvinaisia.

– Harva ihminen on sellainen, jonka perheessä, omassa elämässä tai suvussa ei olisi koskaan ollut minkäänlaisia sosiaalisia ongelmia. Tai haasteita mielenterveyden kanssa. Tai mitään taloudellisia ongelmia.

Kaikesta tästä pitäisi Tiitisen mukaan puhua ääneen, koska ongelmia avaamalla avataan samalla tabuja. Tiitinen osallistuu avaamistalkoisiin itsekin, ja Sosiaalinen tekijä -blogista voi lukea myös tutkijan omasta asunnottomuuskokemuksesta yli viidentoista vuoden takaa.

 Rahapulassa ja nälkäisenä suuntasin sosiaalitoimistoon, jossa sain palautetta toimistani. Yhteiskunnan viranomaisen edustajan mukaan olin vetelihtinyt maailmalla tuhlaamassa aikaani ja rahojani. Olin hyvin hämmentynyt, koska olinhan juuri palannut elämäni opettavaisimmalta reissulta, joka ei maksanut suomalaiselle yhteiskunnalle yhtään mitään. [--] Haukkujen lisäksi sain karenssin ja toimeentulotuki maksettiin alennettuna, koska en ulkomailla ollut tajunnut hakea opiskelupaikkaa. -Laura Tiitinen 26.1.2015

Sosiaalityön julkinen itsekritiikki

Joulukuussa Sosiaalinen tekijä -blogi kertoi saaneensa lukijoilta kriittistä palautetta siitä, ettei sosiaalityön varjopuolia, kuten asiakkaiden huonoa kohtelua tai alalle soveltumattomia työntekijöitä, käsitellä sivustolla riittävästi.

Sosiaalityöntekijänä itsekin työskennellyt Laura Tiitinen pitää kritiikkiä perusteltuna.

– Kyllä minä osin otan sen itseeni. Kyllä näin on. Tiedän että sosiaalialan työntekijät ovat itsekriittisiä ja harrastavat itsekritiikkiä, se jää tosin monesti sinne kahvipöytiin työpaikoille.

Nyt itsekritiikkiä on tarkoitus hilata kahvipöydistä julkisen keskustelun areenalle.

– Tämä on ensimmäisiä kertoja, kun lähdemme julkisestikin itse työntekijöinä ruotimaan sitä, mitä teemme väärin. Missä emme osaa ottaa huomioon asiakkaita ja kaikkia kansalaisia?

On sosiaalityöntekijöitä, joiden ei olisi koskaan pitänyt ryhtyä sosiaalityöntekijän työhön. Joskus taas hyväkin työntekijä voi väsyä työuransa aikana niin, että hän kyynistyy ja kadottaa kyvyn kohdella asiakkaitaan ystävällisesti ja kunnioittavasti. Asenteet voivat koventua työtä tehdessä, kun työssä kohtaa toinen toistaan kurjempia tarinoita ja elämänkohtaloita. Myös työyhteisöihin on voinut pesiytyä epäeettisiä toimintatapoja. -ylläpitäjät 10.12.2014

Tiitinen uskoo, että avoimella keskustelulla koko sosiaalityön järjestelmää saadaan kehitettyä paremmaksi. Niin käy, jos eri osapuolet oppivat toisiltaan: esimerkiksi sosiaalityöntekijät asiakkailta ja päättäjät työntekijöiltä.