1. yle.fi
  2. Uutiset

Ukrainan sota tuo siviileille köyhyyttä ja pelkoa – "kirjoitin joulupukille ja pyysin rauhaa Ukrainaan"

Sota Itä-Ukrainassa koskettaa kaikkia ukrainalaisia, vaikka taisteluja käydään pienellä alueella. Joillekin sota merkitsee taloudellisia menetyksiä, joillekin surua ja turvattomuutta. Yle Uutisten kirjeenvaihtaja Kerstin Kronvall tapasi ihmisiä pienissä kylissä Koillis-Ukrainassa.

Ulkomaat
Pommitettu silta.
Sodassa viime viikolla tuhoutunut silta Itä-Ukrainassa.Kerstin Kronvall

Valtatien varrelle on pystytetty huteran näköisiä kehikkoja, joissa riippuu kuivattuja kaloja. On haukea, lahnaa, särkeä ja muitakin. Natasha, joka ei halua sanoa sukunimeään, tulee tänne joka päivä. Hän myy kalojen lisäksi myös suolasieniä, kuivattuja sieniä ja saunavihtoja. Vihdat on tehty tammesta.

Kalanmyyntiä tien varrella.
Kalanmyyntiä tien varrella.Kerstin Kronvall

Natasha on onneton, vaikka hän pitää työstään.

– Sateeseen ja kylmään viimaan tottuu, mutta ei köyhyyteen, hän sanoo.

Liikenne tällä tiellä on sodan myötä vähentynyt huomattavasti, siksi Natasha ei saa myytyä tuotteitaan. Ostan pienen pussin kuivattuja herkkutatteja, se maksaa 20 hryvniaa, siis yhden euron.

Natashan myyntipiste sijaitsee valtatien varrella, tie kulkee Harkovan ja Donin Rostovin välillä. Nyt liikkeellä on hyvin vähän autoja, joitakin rekkoja, joitakin sotilasajoneuvoja ja harvakseltaan henkilöautoja. Jotkut autot ovat täynnä sekä ihmisiä että tavaraa, niillä tehdään selvästi muuttoa tai pakoa. Usean auton ikkunassa on käsinkirjoitettu lappu. Lapsia, siinä lukee. Arvaan, että nämä autot ovat kulkeneet rintamalinjan läpi.

Käännymme pienemmälle tielle ja tulemme Itä-Ukrainan suosituimpaan virkistyspaikkaan, Svjatogirskiin. Täällä on kymmeniä motelleja ja sanatorioita. Tänne ihmisiä on kautta vuosikymmenten tullut hengittämään terveellistä metsäilmaa. Nyt joissakin motelleissa asuu pakolaisia, jotka ovat jättäneet kotinsa sodan takia.

Svjatogirskissa tapaan Konstantin Gorinin. Hän on vähän aikaa sitten muuttanut takaisin kotiin Venäjältä. Kostjaksi kutsuttu nuori mies lähti vuosi sitten Venäjälle töihin. Sotakaan ei hillinnyt koti-ikävää ja Kostja palasi. Osasyynä oli kenties myös isoäiti Lidia, joka asui täällä yksin. Lidia on selvästi Kostjalle hyvin rakas.

Kostjalla ei ole töitä. Aikaisemmin hän teki kaikenlaista, muun muassa rakennustöitä.

– Kukaan ei rakenna eikä korjaa mitään tässä tilanteessa. Emme tiedä, lähteekö sota leviämään sinnepäin vai tännepäin, sanoo Kostja.

– Miksi joka korjaisi taloa, jos se heti tuhoutuu sodassa?

Lidia Gorina
Lidia GorinaKerstin Kronvall

Lidia Gorina on seitsemänkymmentäyhdeksän, hän puhuu sodasta ja kysyy, miksi ihmisiä tapetaan. Hän kertoo meneillään olevasta sodasta, mutta puheeseen tulee myös muistoja toisesta maailmansodasta, jolloin Lidia perheensä kanssa joutui pakenemaan Stalingradin taisteluja. Lidia selvästi pelkää.

Tuoko joulupukki rauhaa?

Kamenskin kylänraittia.
Kamenskin kylänraittia.Kamenskin kylänraittia.

Joukko koululaisia kulkee Kamenskin kylänraittia reput selässään. Heitä kiinnostaa ulkomaalainen vieras, vaikka he eivät täysin usko, että todella olen Suomesta.

Lapset sanovat, että sota on heidän ajatuksissaan koko ajan. On tapahtunut niin paljon hirveätä ja ihmisiä on kuollut. Kerran Kamenskin kylään putosi ammus, joka tuhosi auton. Lapset osoittavat paikkaa, jossa se tapahtui.

– Kirjoitin joulupukille ja pyysin rauhaa Ukrainaan, kertoo eräs pojista, Denis.

Ennen kuin jatkan matkaa, lapset haluavat, että puhun heille vähän suomea. He toistavat perässäni hankalat sanat "hyvää" ja "päivää". "Kiitos" on heille helpompi lausua.

Tiesulkuja ja sotavaurioita

Tiesulku
Tiesulku matkalla Harkovasta etelään.Kerstin Kronvall

Matkalla Harkovasta etelään joudumme useita kertoja pysähtymään tiesuluilla. Univormumiehet tarkistavat passeja ja auton tavaratilaa. Matkalla näkyy myös sodasta johtuvia vaurioita, talojen raunioita ja muun muassa silta, joka on tuhottu.

Slovjanskin kaupungissa eläkeläinen Klavdia asioi kioskilla. Hän oli täällä myös silloin, kun kaupungista taisteltiin.

– Se oli kauheata, pauke jatkui yötä päivää ja piilouduimme kellareihin, kertoo Klavdia.

Näkymä Slavjanskista.
Näkymä Slavjanskista.Kerstin Kronvall

– Aamulla huhuilimme naapureille saadaksemme tietää, olivatko vielä elossa.

Enää ei ole paljon naapureita, joita huhuilla. Klavdian kadulla on kaksisataa taloa, mutta enää vain kahdessatoista asutaan. Ihmiset ovat lähteneet muualle

Yle Uutiset / Kerstin Kronvall, Ukraina

Lue seuraavaksi