Kansallispyhätössä soi kaikuja Sibeliuksen kahdeksannesta

Katedraali soi! -kirkkomusiikkiviikon herkkupalana on tänä vuonna Sibeliuksen Surusoitto. Tarinan mukaan kyseessä on osa Sibeliuksen julkaisematta jäänyttä kahdeksatta sinfoniaa.

kulttuuri
Kalevi Kiviniemi
Urkutaiteilija Kalevi KiviniemiJoona Haarala / Yle

Turun tuomiokirkon perinteinen talvinen kirkkomusiikkiviikko järjestetään helmikuun ensimmäisellä viikolla jo 19. kerran. Katedraali Soi (siirryt toiseen palveluun)! -viikon kohokohtia ovat sopraano Soile Isokosken ja Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilchin johtaman barokkiorkesterin esiintyminen sekä urkutaiteilija Kalevi Kivinemen sekä baritoni Jukka Pietilän Sibelius-konsertti.

Keskiviikkoisessa Sibelius-konsertissa kuullaan vuonna 1931 pikavauhtia sävelletty opus 111b. Sibeliuksella oli vain pari päivää aikaa tehdä ystävänsä Akseli Gallen-Kallelan hautajaisiin teos, jonka nimeksi tuli _Surusoitto. _Kalevi Kiviniemi löysi tämän version arkistoista vuosikymmen sitten. Surusoitto painettiin kirjojen kansiin, mutta Turun tuomiokirkossa kuullaankin ensimmäinen, käsin kirjoitettu teos.

Sibeliuksen vaimon mukaan kyseessä on säveltäjämaestron kahdeksannen sinfonian peruja.

– Kun Joonas Kokkonen haastatteli Aino Järnefelt-Sibeliusta 60-luvulla, niin Aino kertoi, että Surusoitto tehtiin Johanneksen kirkkoon hautajaisiin. Nämä soinnit ovat peräisin poltetusta kahdeksannesta sinfoniasta.

Sibeliuksen urkumusiikki vähemmän tunnettua

Kalevi Kiviniemi muistuttaa, että Sibelius sävelsi koko loppuelämänsä, mutta turhan usea teos päätyi takkaan. Kiviniemi maalailee, että urkuteos on jonkinlainen sensaatio.

– Kuulemme jotain, jonka luulimme kokonaan hävinneen, Kiviniemi jatkaa.

Kiviniemen mukaan suuri yleisö ei juuri tunne Sibeliuksen urkutuotantoa, mutta urkurit tuntevat hyvin Surusoiton. Sen sijaan vain harvoille on auennut Sibeliuksen käsinkirjoitettu versio.

– Se poikkeaa painetusta aika tavalla mielenkiintoiseen suuntaan. Siinä on rajuja harmonioita ja todella mielenkiintoinen sointimaailma Sibeliuksen myöhäisistä vuosista.

Kiviniemi toteaa lopuksi, että Sibeliuksen urkumusiikki ei teknisesti ole vaikeaa, mutta siinä on syvyyttä.

– Siinä on erittäin syvä sinfoninen ja runollinen sointipinta. Sibelius ei koskaan sävellä turhaa nuottia.