Harkitsetko afrikkalaisen soittimen tilaamista netistä? – Varaudu suuriin ja pieniin salamatkustajiin

Afrikkalaisen rummun eksoottinen ääni hivelee korvaa, mutta soittimelle kannattaa heti kättelyssä opettaa täkäläiset tavat – ensin pakkaseen, sitten kylpyyn.

Kotimaa
Djemberumpuja seinällä.
Länsiafrikkalainen djemberumpu täytyy aina pakastaa ja desinfioida ennen käyttöäTimo Keränen

Helsinkiläinen Terhi Mäkelä-Pesonen koki elämänsä yllätyksen tilattuaan toissa vuonna kollegansa kanssa Guineasta puisen rummun, Djemben. Ensin se hämmästytti kauneudellaan, sitten lumosi soinnillaan ja lopuksi säikäytti mukana tulleilla vieraillaan. Aluksi rummun säilytyspussista löytyi toukkia.

– Ajattelin että nyt ehkä täytyy tarkistaa, mitä nämä ovat, kun en yhtään tunnistanut, mitä ne ovat, Mäkelä-Pesonen muistelee.

Soitin päätettiin viedä alan liikkeeseen käsiteltäväksi. Siellä selvisi, että rummun puuosien lisäksi myös sen nahkainen kalvo tulee käsitellä kloorilla bakteerien varalta. Toinen yllätys oli Mäkelä-Pesoselle noussut korkea kuume.

– No kyllä se säikäytti. Ajattelin, että aika dramaattinen loppu, jos djemberummusta saa jonkun tosi vaarallisen taudin.

Lääkäri otti tilanteen tosissaan ja verikokeilla tarkistettiin mahdollinen pernaruttotartunta. Epäily osoittautui kuitenkin turhaksi. Muutaman kuukauden kuluttua tuli vielä kolmas yllätys: rummun säilytyspaikasta löytyi afrikkalaisia torakoita, jotka tosin nekin saatiin pian nitistettyä.

Vaara piilee eläinperäisissä tuotteissa

Eviran ylitarkastaja Anneli Kaustia muistuttaa, että eläinperäisten tuotteiden, kuten nahkojen ja sulkien, tuomisessa kannattaa olla tarkkana. Jos esimerkiksi eläimen nahka on parkittu oikein, vaaraa ei ole. Mikäli käsittelystä ei ole varmuutta, tuotteen desinfiointi on hoidettava Suomessa.

– Kaikki höyhenet, sulat, nahat ja eläimen osat voivat sisältää eläintauteja, joista osa voi tarttua myös ihmiseen, muistuttaa Kaustia.

Pakastaminen ja kloorikäsittely

Helsinkiläisen Djembepajan omistaja Aakusti Oksanen käsittelee aina kaikki maahan tuomansa soittimet. Ensimmäisenä ne suihkutetaan kevyellä klooriliuoksella. Sen jälkeen rumpu laitetaan pakastimeen -30 asteeseen kahteen otteeseen pariksi päiväksi.

Aika dramaattinen loppu, jos djemberummusta saa jonkun tosi vaarallisen taudin.

– Aika usein niissä on hämähäkkejä tai mitä vaan ryömivää. Voi olla torakkakin mukana tai jotain toukkia, Oksanen kertoo.

Pakastamisen jälkeen rumpu upotetaan saaviin, jossa on klooriliuosta. Tällä varmistetaan, että kaikki mahdolliset mikrobit tuhoutuvat. Pakastaminen ja kloorikäsittely eivät vaikuta rummun sointiin.

Maailmalta löytyy parin vuosikymmenen ajalta vain yksi varma tapaus, jossa pernarutto – tai oikeastaan sen lievempi muoto eli ihon alle syntyvä ajos – on tarttunut ihmiseen rumpuihin käytettävästä nahasta. Vaikka todennäköisyys bakteerien kulkeutumiseen on pieni, Eviran ylitarkastaja Anneli Kaustia pitää tärkeänä, että ostajalla on täysi varmuus tuotteiden valmistustavasta.

– Itse en tilaisi mitään tietämättä, miten se on käsitelty.

Terhi Mäkelä-Pesonen on muusikko, musiikinopettaja ja musiikkiterapeutti. Hän toivoo, että tietoa olisi enemmän tarjolla.

– Jollakin tavalla tämä informaatio pitäisi olla saatavilla. Tällä kertaa kävi näin ja selvittiin säikähdyksellä.