Näin poliisi saa kerätä ja säilyttää sylkinäytteitä

Henkilöllisyyden selvittämiseen käytettävän DNA-näytteen ottaminen on rikos- ja prosessioikeuden professorin Matti Tolvasen mukaan rutiiniluontoinen asia. Enimmillään DNA-näytteesta saadut tiedot voivat säilyä poliisin rekisterissä vuosikymmenen ajan. Tesoman tapauksen kaltaisessa tutkinnassa asukkailta kerättyjä sylkinäytteitä ei saa käyttää kuin kyseisen rikoksen selvittämiseen. DNA-näytteen ottamisesta ei voi kieltäytyä.

Kotimaa

Suomessa DNA-näytteitä voidaan kerätä tutkimusten yhteydessä melko matalalla kynnyksellä. Sylkinäytteiden ottamista, säilyttämistä ja tuhoamista säädellään lailla. Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen kuvailee lainsäädäntöä kokonaisuudessaan sekavaksi.

Näyte voidaan ottaa silloin kun henkilöä epäillään todennäköisin syin rikoksesta, jonka enimmäisrangaistus on kuusi kuukautta vankeutta tai sitä kovempi.

– Esimerkiksi rattijuopumustapauksessa voidaan jo ottaa DNA:n määrittely, Matti Tolvanen kertoo.

Harvoin juuri rattijuopumustutkinnassa DNA-näytteen todistusvoimalle on todellista tarvetta. Näyte voidaan kuitenkin Tolvasen mukaan ottaa, vaikkei sitä käytettäisikään kyseisen rikoksen tutkinnassa.

– Jokaiselta voidaan periaatteessa ottaa DNA-näyte. Se on ihan rutiiniluonteinen homma, kuvailee Tolvanen.

DNA-näytteitä voidaan kerätä myös poikkeuksellisella tavalla kuten nyt aiotaan tehdä Tesoman murhatutkinnassa.

Tesoman näytteet eivät päädy rekisteriin

DNA-näytteiden rekisteröiminen ja tuhoaminen vaihtelevat rikostutkinnan etenemisen ja mahdollisen tuomion mukaan.

Tolvasen mukaan Tesoman kaltaisessa tapauksessa jossa näytteitä otetaan isolta joukolta ihmisiä, niitä voidaan käyttää ainoastaan kyseisen rikoksen selvittämiseksi. Niitä ei saa rekisteröidä ja ne pitää tuhota, kun rikos on saanut lainvoimaisen ratkaisun.

Jos näyte otetaan esimerkiksi rattijuopumuksesta todennäköisin syin epäillyltä, pätevät eri säännöt. Näytettä voidaan säilyttää vielä vuosi sen jälkeen, kun esitutkinta on lopetettu, syyte on päätetty jättää nostamatta tai kun syyte on hylätty.

Jos rikosepäily taas johtaa tuomioon, DNA-näytteet säilyvät poliisin rekisterissä kymmenen vuotta. Aivan rajoituksetta DNA-määrittelyä ei kuitenkaan saa käyttää.

– Niitä voidaan käyttää silloin, jos kyse on vähintään vastaavan tasoisesta rikoksesta josta aiempi tuomio on tullut, Matti Tolvanen selventää.

Jos tuomion saanut henkilö kuolee, voidaan DNA-näytettä hyödyntää rikostutkinnassa vielä 10 vuoden ajan henkilön kuolemasta.