Talvivaara-dokumentti näyttää työn tehtaan sisällä – varaosat loppuivat ennen konkurssia

Talvivaaran miehet -dokumentti kertoo työntekijän näkökulman viikottain puhuttavaan kaivosyhtiön kompurointiin. Ohjaajasta tuntui välillä, että työntekijät on jätetty yksin pitämään etulinjaa pystyssä.

Kotimaa
Markku Heikkinen
Sini Salmirinne / Yle

Kainuulaisen toimittaja–dokumentaristi Markku Heikkisen uusin dokumenttielokuva Talvivaaran miehet esitettiin jo DocPoint-festivaaleilla Helsingissä, mutta nyt on edessä kotiyleisö. Dokumentista on tällä viikolla kaksi ennakkoesitystä Kainuussa.

– Kehä Kolmosen sisäpuolella katsotaan aivan eri Talvivaaraa. Totta kai yleisöt Kainuussa ja pääkaupunkiseudulla ovat aivan erilaiset. Toisaalta, usein on vaikea nähdä lähelle, pohtii Markku Heikkinen.

Erityisesti Kainuussa moni voi olla sitä mieltä, että nikkelikaivoksen edesottamuksista on kerrottu viime vuosina jopa liikaa. Talvivaara-aihe on kokenut inflaation, siihen on väsytty.

Kauempaa katselevien kritiikki kaivosta kohtaan on ollut todella jyrkkää. Sotkamossa ja Kainuussa vaakakupissa painavat kuitenkin myös kaivoksen tuomat työpaikat, ja moni toivoo varovaisesti tai avoimesti kaivostoiminnan jatkuvan, toki myös ympäristöongelmien suitsiminen on toivelistalla.

Markku Heikkisen mielestä hänen dokumenttinsa tuo uutta näkökulmaa Talvivaara-tarinaan.

– Tässä ovat pääosassa työntekijät. He ovat aivan huipputyyppejä, vereviä kainuulaisia ammattimiehiä, joiden tapa puhua ja kieli on rikasta ja humoristista – ehkä vähän tuollaista mustan huumorin täyteistä. Luulen, että se, mikä niistä ihmisistä huokuu, on sitä uutta näkökulmaa. Ja toinen näkökulma on se, että harva on itse asiassa kuvannut sitä työtä tehtaan sisällä, kaivosalueella.

Ongelmia oli dokumentin tekemisessäkin

Heikkisen mukaan dokumentti tarjoaa myös lyhyen oppitunnin yhtiön kriisiytymisestä ja siitä, miten työntekijät ovat sen nähneet ja kokeneet.

– Tämä oli semmonen elokuva, mitä minun ei pitänyt tehdä ollenkaan. Mutta yllätyin, kun kukaan ei alkanut tarttumaan aiheeseen. Lopulta, aiheeseen varovasti tutustuttuani, näin kainuulaisten huolen, mutta myös sen valtavan tietotaidon, mitä ihmisillä oli. Ällistyin, kuinka perehtyneitä he olivat tällaisiin teollisiin prosesseihin. Se sitten vei mukanaan.

Tämä oli semmonen elokuva, mitä minun ei pitänyt tehdä ollenkaan. Mutta yllätyin, kun kukaan ei alkanut tarttumaan aiheeseen.

Markku Heikkinen

Heikkinen on kuvannut dokumentin taivalta "Talvivaara-tuotannoksi".

– On tässä ollut monta vaihetta matkalla. Itse yhtiön tarina, kriisiytyminen. Mutta myös dokumenttiin itseensä liittyvät ulkoiset tekijät ovat koetelleet: minulta katosi tuottajakin tässä väliltä alta ja meidän tuotantovalmistelutuet.

Tekoprosessi koetteli, mutta lopputulokseen dokumentaristi on tyytyväinen.

– Kun aloitin kuvaamisen, yhtiö oli siilipuolustuksessa, supussa, ei ollut helppo päästä "sisään". Työntekijät olivat väsyneitä, he kokivat olleensa jo riittävästi sylkykuppeina. Ei löytynyt alkuun halukkuuta tulla kameran eteen, mutta lopulta löytyi hienoja tyyppejä. Aivan superhienoja tyyppejä, Markku Heikkinen hehkuttaa.

Talvivaaran miehet elokuvan kuva.
Kuva Talvivaaran miehet -dokumentista.Zone2Pictures

Dokumentin keskiössä on viisi miestä ja yksi nainen. Heikkinen on erityisen otettu kainuulaisten kaivostyöntekijöiden sitoutuneisuudesta.

– Välillä tuntui, että he olivat jääneet kuin sodassa sinne ulommaiseen poteroon keskenään pitämään etulinjaa pystyssä. Ei tule komentoja eikä käskyjä. Ja lopulta, kun rahavaratkin alkoivat yhtiöllä ehtymään, ei ollut kunnon varaosia. Ei tällaisessa prosessissa voi millä tahansa kumin palasella lähteä paikaamaan asioita. Mutta siellä he hyvin luovasti pyrkivät selviytymään.

Verevästä Kainuusta löytyy monta dokumentin aihetta

Markku Heikkinen on tehtaillut lukuisia Kainuusta kertovia dokumentteja.PerukkajaLaskettu aikakertovat Kainuun rakennemuutoksesta, syrjäseutujen elämästä 2000-luvulla. Talvivaaran miesten jälkeen jo tulevana maaliskuuna tulee ensi-iltaan dokumenttiSeminaari, joka kertoo tätä nykyä lakkautetun opettajankoulutuksen satavuotisesta historiasta Kajaanissa.

Tämä on kulttuurillisesti ajatellen suomalaisen kulttuurin ydinmaata. Täältä on kerätty kansallisromanttiseen maisemaan aineksia.

Markku Heikkinen

– Kyllä, veri vetää tänne. Kajaani ja kainuulaisuus, siihen on suoraan sanottuna kummallinen viha-rakkaus-suhde. Oman suhteen lisäksi, Kainuussa näkyy mielestäni selvästi ne isot murrokset, joita Suomi on käynyt läpi. Tämä on kulttuurillisesti ajatellen suomalaisen kulttuurin ydinmaata. Täältä on kerätty kansallisromanttiseen maisemaan aineksia. Tämä on todella verevää seutua. Ja edelleen täällä on todella jännittäviä paikkoja ja kiinnostavia ihmisiä.

Seminaari-dokumentti on siis jo lippusuoralla, mutta tekeillä on toinenkin kainuulainen dokumentti, Kainuun maahanmuuttajista.

– Minua kiinnosti aikoinaan Vuolijoelle muodostunut kongolaisten yhteisö. Myöhemmin yhteisö hajosi, mutta olen seurannut yhden kongolaisen perheen elämää. Sekin on identiteettitarina, kertoo omasta kotimaastaan ulosheitettyjen ihmisten kodista ja suhteesta isänmaahan ja identiteettiin. He joutuvat opiskelemaan vieraan kielen vieraassa paikassa. Vanhin tytär puhuu jo syvää Kainuun murretta, isä yrittää keskustella swahilia.

– Siitä on tulossa myönteinen, iloinen dokumentti. Perheellä on traaginen tarina, ja täällä moni ovi menee heille kiinni, silti he ylistävät Suomea ja Kainuuta: "Suomi hyvä maa, kainuulainen hyvä ihminen!", Heikkinen nauraa.

Eikä kongolaisten tarina taida jäädä Heikkisen viimeiseksi Kainuuta käsittelväksi dokumentiksi.

– Monia aiheita on taas mielessä. Jos sanotaan näin vähän ympäripyöreästi, niin ehkä voisi valita yhden kainuulaiseen ruokakulttuuriin liittyvän asian, jonka kautta voisi kertoa isomman kulttuurillisen tarinan.