Latukone on järeä, mutta ketterä kulkupeli

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun on latukoneella tehty hiihtolatu alla. Kymmenmetrinen laite jyrää latuja selviten pahastakin maastosta, mutta on koneita päätynyt puroihin ja järveenkin.

Kotimaa
Latukone.
Latukone lähdössä puskemaan hiihtoreittejä Joensuun keskustan tuntumaan.

Latukoneen kuljettaminen ei ole hätäisen miehen hommaa. Koneella ajetaan hitaimmillaan yhden, nopeimmillaan yhdeksän kilometin tuntivauhtia. Etenemisvauhti riippuu lumen laadusta ja määrästä.

– Hyvällä pakkaslumella ajetaan kovempaa, mutta jäisissä olosuhteissa ajetaan vaikka yhden kilometrin tuntivauhtia, kertoo liikuntapaikkamestari Jyrki Renvall

Joensuun kaupungilla on yhteensä seitsemän latukonetta. Niistä uusin on vuonna 2011 hankittu Kässbohrer Pistenbully 100 -latukone, joka painaa 5 200 kiloa. Painostaan huolimatta laite kulkee kepoisasti, sillä paino jakautuu kahdelle metrin levyiselle kumitelalle. Latukone on kaupungin koneista keskikokoa, mutta silti sillä on pituutta 10 ja leveyttä neljä metriä.

– Tässä on Mercedeksen 5 000-kuutioinen moottori, jossa on tehoa 197 hevosvoimaa. Laite käyttää polttoöljyä, jota kuluu noin 10 litraa tunnissa, Renvall sanoo.

Ladut syntyvät levyillä ja letkuilla

Koneen edessä on puskulevy, jonka korkeutta ja asentoa voi säätää monin tavoin. Käytännössä puskulevyä tarvitaan varsinkin osoittamaan kohta, jolla kone tulee kulkemaan. Jos levy liki hipaisee puuta, latukone mahtuu nippa nappa kulkemaan puun vierestä. Puskulevyn reunassa on myös levittimet, jolla voidaan pyyhkäistä penkkoja sivummalle, että vapaan tyylin hiihtäjille tulee leveämpi baana.

Latukoneen perässä tulee viritelmä, jota säädellään melkoisella vyyhdellä hydrauliikkaletkuja. Ensimmäisenä telojen perässä tulee koko koneen levyinen jyrsinrulla, joka rikkoo vanhan lumen. Sen jälkeen tulee alusterän tapainen osa, joka piirtää latupohjan tasaiseksi. Jos tehdään vain luistelutyylin latua, jälki tulee selväksi pelkillä näillä laitteilla.

Viimeisenä seuraa kaksi kelkkaa, joista voidaan käyttää molempia, jompaa kumpaa tai ei kumpaakaan. Kelkoissa on jyrsin ja painolevy latukiiloineen, joilla tehdään perinteisen latu-urat. Laite siis puristaa urilla olevan lumen sen seinämiin tehden niistä vahvat. Oikeanpuoleisessa kelkassa on säätö, jolla saadaan alamäkiin tehtyä leveämpi väli suksien urien välille.

Kaikille laitteille on omat säätönsä, joita vaihdellaan lumen määrän ja laadun mukaan. Olennaisimpia säätöjä ovat muun muassa jyrsimen pyörintänopeus ja voima, jolla laitteet painavat lunta.

Ajaminen on helppoa, mutta hyvä latu syntyy kokemuksella

Kun on kokenut kuski niin pahasta paikasta pystyy ajamaan.

Jyrki Renvall

Kaksipaikkainen hytti ei ole mikään kylmä peltikoppi, vaan muistuttaa sisustukseltaan lähinnä uuden traktorin ohjaamoa.

– On nämä kehittyneet viime vuosina. Hytit ovat paljon hiljaisempia ja viihtyisempiä, Renvall kiittää.

Polkimia on vain yksi, jolla säädetään moottorin kierrosnopeus. Laitetta ohjataan ratilla, jossa on kaksi säätörullaa. Vasemmanpuoleisella säädetään kulkunopeus ja oikeanpuoleisella jyrsinrullan pyörintänopeus. Itse laduntekovehkeitä säädellään ohjaussauvalla, joka kuljettaja vääntelee oikealla kädellään. Siinä on puolentusinaa kytkintä, joita käyttämällä ohjataan mm. levyjen asentoja ja voimaa.

Lisäksi ohjaamossa on rivit nappuloita valoille, tuuletuksille ja muille. Mittareita on vain kaksi, yksi kierrosnopeudelle ja toinen levyjen voimalle.

Hyvän ladun tekeminen erilaisissa maastoissa ja eri lumioloissa vaatii opettelua.

– Perusajo on helppoa, mutta sitten se, että osaa kaikilla keleilla ajaa... sanoisin, että kaksi talvea pitää ajaa, että osaa ajaa, Renvall arvioi.

Paras latu tulee, kun on pikkaisen uutta lunta ja kova pohja alla.

Kone kulkee pahasta paikasta, mutta voi vaikka tippua järveen

Latukoneilla ajetaan hyvin erilaisissa maastoissa. Välillä ajetaan leveäksi raivattua, tasaista latupohjaa. Välillä taas matkataan hakkuuaukealla, jossa voi törröttää kantoja. Omat haasteensa tuovat kapeat, mutkaiset metsässä kulkevat latupohjat.

– Kyllä tämä menee aika pahasta paikasta. Kun on kokenut kuski niin pahasta paikasta pystyy ajamaan, Renvall kehuu kuljettajiaan.

Pohjois-Suomessa latukone tippui järveen. Liekö Renvallille sattunut kommelluksia?

– Olen jäänyt kiinni monestikin, mutta omalle kohdalle ei ole pahempia sattunut. On Joensuun kaupungin kone kyllä Siilaisen puroon tippunut kahdestikin, Renvall muistelee.

Turvallisuus tulee ottaa huomioon paitsi kuljettajan, myös hiihtäjien, Renvall muistuttaa.

– Sellainen latumiehen toive, että jos hiihtäjä huomaa mäen päällä, että latukone on edessä, niin odottaisi vähän aikaa eikä lähtisi laskemaan heti siihen perään.