Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

Turhaan ei Murakamia ole verrattu Franz Kafkaan, kirjoittaa Juha Pikkarainen kirja-arviossaan.

Haruki Murakami
Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet -kirjan kansi
Kustannusosakeyhtiö Tammi

Kun on joskus käynyt Japanissa ja Tokiossa, ei ihmettele ollenkaan, että tokiolaisessa yliopistossa on oppiaine nimeltään Asemarakennusten rakentaminen. Kävin Japanissa 20 vuotta sitten ja ihmettelin pää pyörällä maan raideliikenteen määrää. Tokiossa ratoja oli ainakin kolmessa tasossa; maan alla, maan päällä ja pilareiden nokassa ilmassa. Vilkkaimmilla asemilla saattoi yhdellä silmäyksellä nähdä ruuhka-aikaan 100 000 ihmistä. Kaikki kulkivat päämäärätietoisesti eteenpäin sivulle juurikaan vilkuilematta. Maalaispoika oli kokoajan jäämässä ihmisten jalkoihin.

Rautatieasemat ja niiden suunnittelu ovat keskeisessä asemassa japanilaisen Haruki Murakamin uusimmassa romaanissa Värittömän miehen vaellusvuodet. Kirja ilmestyi syksyllä Tammen Keltaisessa kirjastossa. Kirjan on suomentanut suoraan japanin kielestä Raisa Porrasmaa. Murakami on syntynyt vuonna 1949. Hän on hyvin suosittu sekä Japanissa että maailmalla. Häneltä on suomennettu kahdeksan teosta. Haruki Murakami on ollut usein esillä povattaessa Nobel-palkinnon saajaa. Häntä on luonnehdittu japanilaiseksi surrealistiksi, jonka teoksissa viitataan musiikkiin ja populaarikulttuuriin. Värittömän miehen vaellusvuosissa soi usein Franz Lisztin pianoteos Vaellusvuodet. Siitä lie peräisin romaanin nimikin, sillä päähenkilö ei Suomen reissua lukuunottamatta juurikaan vaeltele.

Viisi keskiluokkaisten perheiden nuorta, kolme poikaa ja kaksi tyttöä, muodostavat lukiossa hyvin kiinteän ja elämänikäiseksi aiotun ryhmän. He ovat jatkuvasti yhdessä, auttavat toisiaan opinnoissa, tekevät yhdessä vapaaehtoistöitä ja viettävät vapaa-aikaa. Otollisesta iästä huolimatta nuorten eivät seurustele tai muodosta pareja. He vain nauttivat toistensa läsnäolosta. Lukion jälkeen Tsuruku Tazaki lähtee opiskelemaan Tokioon asemarakennusten rakentamista, toiset jatkavat opiskelua kotikaupungissa. Porukan yhteydenpito on tiivistä vielä vuoden mutta sitten toiset katkaisevat kokonaan välinsä Tazakiin ja kieltäytyvät kaikista yhteydenotoista. Syytä ei kerrota. Tazaki on ihmeissään ja ymmällä. Epätoivoisena hän suunnittelee itsemurhaa ja elää puoli vuotta varjojen mailla. Sitten hän ryhdistäytyy, vie opintonsa päätökseen ja yrittää unohtaa entiset ystävänsä. Rakennusinsinööri Tazaki suunnittelee rautatieasemia ja elää hiljaista poikamiehen elämää. Vasta 16 vuotta myöhemmin rakastuttuaan itseään pari vuotta vanhempaan Saraan, hän alkaa selvittää syitä välirikkoon. Oikeastaan Sara vaatii sitä seurustelun jatkamisen ehtona.

Ensin Tazaki tapaa ystäväpiirin miehet, jotka yhä asuvat heidän kotikaupungissaan. Toinen ystäväpiirin tytöistä on kuollut ja toinen asuu Suomessa. Välirikon syy myös selviää. Se on absurdi, koska sellaista ei ole koskaan tapahtunut. Tarkemmin välirikon syy selviää Tazakin Suomen matkalla, missä hän tapaa porukan toisen tytön.

Turhaan ei Murakamia ole verrattu Franz Kafkaan. Tazakin selvitystyö muistuttaa monia Kafkan tarinoita, joissa ihminen ei voi vaikuttaa syytöksiin ja väitteisiin, joita hänestä esitetään, vaikka ne eivät pidä paikkaansa. Tazakin läheinen ystäväpiiri uskoo vääriä väitteitä ja toimii sen mukaisesti. Syytetty ei voi puolustautua, koska siihen ei anneta edes mahdollisuutta. Ihmisen ahdistus kasvaa ja saa aikaan erilaisia kuvitelmia. Tazaki elää väritöntä varjoelämää ja uskaltaa selvittää menneisyyttään vasta hänelle tärkeän ihmisen vaatimuksesta. Romaanissa jätetään auki, johtaako selvitystyö toivottuun tulokseen.

Haruki Murakami pohtii Värittömän miehen vaellusvuosissa monia ihmiselämän perimmäisiä kysymyksiä kuten lupausten pettämistä, toden ja kuvitellun eroa tai ystävien merkitystä. Vaikka Murakamin teokset ovat hyvin suosittuja, en itse lämmennyt romaanille. Koin päähenkilön itselleni vieraaksi, enkä osannut uida hänen liiveihinsä. Kokeile miten sinulle käy!