Dalton Trumbon klassikko lavalle – Sotilaspoika antaa äänen mykille ja torsoille

Lappeenrannan kaupunginteatterissa saa lauantaina ensi-iltansa Dalton Trumbon alkuperäisteokseen Johnny got his gun (1939) pohjautuva teos Sotilaspoika.

Kotimaa
Näyttelijä Johannes Holopainen esittää haavoittunutta sotilasta. Kuva: Lappeenrannan kaupunginteatteri/ Ilkka Saastamoinen.
Näyttelijä Johannes Holopainen esittää haavoittunutta sotilasta. Kuva: Lappeenrannan kaupunginteatteri/ Ilkka Saastamoinen.

Lappeenrannan kaupunginteatterin vuoden kolmas ensi-ilta on Essi Räisäsen sovittama ja ohjaama sodanvastainen monologi Sotilaspoika. Esitys on Suomen kantaesitys ja samalla ohjaajan unelmien täyttymys.

Vahva teksti kypsyi vuosia

Lappeenrannan kaupunginteatterin Veeran kammarissa nähtävä Sotilaspoika pohjautuu Dalton Trumbon alkuperäisteokseen Johnny got his gun (1939). Alkuperäisteoksessa päähenkilö Joe on haavoittunut sodassa ja menettänyt puhekykynsä.

Essi Räisäsen sovituksessa ja ohjauksessa Joe lähtee sotimaan ensimmäiseen maailmansotaan, mutta herää sairaalasängystä vuonna 2015. Räisäselle teoksen ohjaaminen on unelmien täyttymys.

– Luin teoksen 16-vuotiaana asuessani Lappeenrannassa ja se kolahti heti rehellisyydellään ja suoruudellaan. Kaikki nämä vuodet teos on ollut mielessäni, sanoo Räisänen.

Johannes Holopaiselle teos tuli tutuksi kun Räisänen pyysi hänet mukaan muutama vuosi sitten.

Minulle on tärkeää tieto siitä, että saa antaa äänensä jollekin joka sitä muualta ei saa.

Essi Räisänen

– Ensimmäinen lukukokemus oli todella voimakas. Koen Joen tarinan, koettelemukset ja yksinjäämisen, todella vahvasti.

Ajankohtaista sotatarinaa

Näyttelijä Johannes Holopainen ja ohjaaja Essi Räisänen ovat vaikuttuneita teoksen ajankohtaisuudesta. Harjoituskauden aikana uutiset Ukrainasta ja maailmalta ovat pitäneet teemat lähellä.

– Päähenkilö Joe Bonham tulee vastaan joka päivää kun avaa lehden. On hurjaa ja surullista, että historia toistaa itseään, sanoo Holopainen.

Sota-aiheiden käsittely ei tekijöiden mukaan ei tarkoita sitä, että esitys olisi pelkästään surullinen ja raaka. Teksti ja sovitus mahdollistavat sen, että lopputulos on elämänmyönteinen.

- Minulle on tärkeää tieto siitä, että saa antaa äänensä jollekin joka sitä muualta ei saa. Tekeminen on ollut todella voimauttavaa. Sanoma on lopulta se, että muutos on mahdollinen ja asioihin pystyy vaikuttamaan, sanoo Räisänen.