Puhuu kuin Ruuneperi - kansallisrunoilija lumosi puhujana ja eurooppalaisena ajattelijana

Kansan suussa kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg elää edelleen. Kun joku puoltaa kantaansa kaunopuheisesti, hän puhuu "kuin Ruuneperi". Helsingin yliopiston Euroopan historian professori ja historiantutkija Laura Kolbe uskoo, että sanonnan sankari olisi itsekin hyväksynyt ilmauksen.

Kotimaa
Johan Ludvig Runebergin patsas Porvoossa.
Juha Silander / Yle

Kansallisrunoilija Johan Ludvig eli J.L. Runeberg tunnetaan paitsi Runebergin päivänä syötävistä tortuista, myös sanonnasta: puhuu "ku Ruuneperi". Lauseella sekä kruunataan vakuuttava sanan säilän taituri että toisaalta luonnehditaan väsyttävän monisanaisesti omaa kantaansa junttaavaa puhekonetta. Hyvässä tai pahassa, sanonta pitää usein paikkansa.

Laura Kolbe, Helsingin kaupunginvaltuutettu Kesk.
Helsingin yliopiston Euroopan historian professori Laura Kolbe.Yle

Historiantutkija ja Helsingin yliopiston professori Laura Kolbe tunnistaa myös itsensä lausumasta. Kuten kansallisrunoilijamme, myös Kolbe on ahkerasti käyttänyt puhutun tai kirjoitetun sanan valtaa ja oman aikansa mahdollisuuksia siihen. Aivan samoin teki kansallisrunoilijamme.

– No mä luulen, että se puhumissyndrooma liittyy meihin opettajiin. Myös Runeberg oli kokenut opettaja, yhteiskunnallinen vaikuttaja ja tietysti kirjoittaja. Tämä oli sellainen rooli, johon tietysti liittyi kaikenlaisia kuuluvuusvelvoituksia aikana, jolloin ei ollut televisiota tai radiota, eikä esimerkiksi nykyisiä sosiaalisen median tarjoamia mahdollisuuksia.

Kaunopuheinen perustelu, yleisön sytyttäminen, oli Runebergin aikaan ainoa keino vaikuttaa ja saada oma viesti eteenpäin. J.L Runebergille julkinen puhe oli keino vaikuttaa – ja asioita, joihin hän tahtoi vaikuttaa oli paljon.

– Vaikka tämä on sellainen myyttinen sanonta, niin kyllä siinä jokin totuuspohja on, Kolbe myöntää.

Runebergillä on viesti nykysuomalaisille

Maailma ja Suomi, jossa J.L. Runeberg eli, oli hyvin toisenlainen kuin nyt. Professori Laura Kolben mukaan kansallisrunoilijan viesti kuitenkin kantaa vielä uuden vuosituhannen toiselle vuosikymmenelle. Vaikka hän runoili ruotsiksi ja Suomi oli hänen aikanaan Euroopan kehittymätöntä reuna-aluetta, runoilijan ja yhteiskunnallisen vaikuttajan eetos kantaa:

Me elämme aikakautta, jolloin yksilöllisyys ja omaehtoinen toteuttaminen ovat päivän sanoja. Mutta luulen, että monilla ihmisillä on kaipuu johonkin suurempaan. Uskon, että tämä viesti voisi kantaa vielä tämäkin päivän Suomessa: tehdä hyvää yhdessä parempien ihanteiden saavuttamiseksi.

Laura Kolbe

– Ne runebergiaaniset maailmankuva-ainekset, jotka hän silloin vielä kehittymättömälle ja agraariselle Suomelle tarjosi, lähtivät siitä, ettei tulevaisuuteen edetä vallankumouksen kautta. Sen sijaan kehittyminen ja kehittäminen ovat yhteisenä työnä Suomen tie, ja tätä hän korostaa Maamme-laulussakin.

Kolben tulkinnan mukaan kansallisrunoilija korosti sitä, että kansana olemme saamapuolella: olemme saaneet oman maan, kielen ja kulttuurin. Se velvoittaa meitä suomalaisina kehittämään, kasvattamaan ja nykykielellä innovoimaan; olemaan oman kohtalomme seppiä.

Runeberg korosti velvollisuutta

J.L. Runebergin suhde yhteiskuntaan oli korostetun antivallankumouksellinen, mikä professori Kolben mukaan kytkee hänet ajattelijana Euroopan yhteiseen historiaan ja sen kansanvaltaiseen, mutta valitettavan väkivaltaiseen juureen: Ranskan vallankumoukseen.

– Runebergin aikakausi oli Ranskan vallankumouksen jälkeistä uusromantiikkaa. Esikuvat ja ihanteet haettiin sieltä klassisesta antiikista eli – yllätys yllätys – Kreikasta, Kolbe toteaa.

Antiikin vaikutteista Runebergille olivat keskeisiä kansalaisen velvollisuuksiin liittyvät moraaliset pohdinnat:

– Piti sitoutua ja olla lojaali. Tehdä töitä lain ja yhteisön puolesta harkitsematonta radikalismia vastaan. Tämä oli se Runebergin keskeinen viesti. Toisaalta hän edusti antiikin aikaisia hyveitä: miehekkyyttä, itsekuria ja sotilaallisuutta.

Professori Laura Kolbe toteaa, että Runeberg loi suomalaisille erityisesti Vänrikki Stoolin tarinoiden kautta sotilaallisen, uhrautuvan ja isänmaallisen ideaalin. Ideaali vetosi erityisesti miehiin roolimallina.

Runeberg oli eurooppalainen

Kun Euroopassa piirretään uudelleen rajoja, Runeberg on jälleen ajankohtainen. Hän seurasi aikansa poliittisia ja suurvaltapoliittisia tapahtumia tarkoin. Hänelläkin oli oman aikansa "suuri sukupolvikokemus", Balkanin kriisi.

– Hänhän harrasti ja oli hyvin innostunut balkanilaisista runoista. Balkan-teema on hänellä hyvin voimakkaasti läsnä ja se oli hänelle vähän sama asia kuin omalle sukupolvelleni oli Vietnam. Paikka, jossa tapahtui dramaattisia asioita ja joka mahdollisti tunteiden tasolla peilaamista, monenlaisia paremman tulevaisuuden kaipuun ilmauksia.

Keskustelun teemat ovat edelleen ajankohtaisia. Professori Laura Kolben mukaan esimerkiksi 1830-luvun Eurooppa-keskustelussa pohditut vallan ja kansallisen identiteetin teemat ovat säilyneet:

– Euroopassa oli Runebergin aikanakin suuria imperiumeja ja paljon myös pieniä nousemassa olevia kansallisvaltioita, jotka rakensivat omaa identiteettiään suhteessa suurvaltoihin. Ja tämä on erittäin ajankohtainen teema edelleen.

Laura Kolbea haastatteli Päivi Kupla.