Netti-tv:n katselu älytelkkarista voi pienentää sähkölaskua – tiedätkö, mitä muita kuluja se aiheuttaa?

Älytelevision omistaja voi luopua monista sähköä kuluttavista lisälaitteista. Mutta vaikka tv-laitteen osuus kodin sähkölaskusta pienenee, lisääntyvien netti-tv-lähetysten kulut valuvat kuluttajalle lopulta puhelinlaskuissa, palvelumaksuissa ja veroissa.

Kotimaa
Älytelevisio
Yle

Älytelevisio avaa uudenlaisen tavan vastaanottaa ohjelmia. Ohjelmat ovat saatavilla verkkoyhteyden avulla milloin tahansa netti-tv-palveluissa. Lempisarjan jakson voi huoletta jättää kesken ja jatkaa katsomista myöhemmin.

Vaikka digiboksi ja dvd-soitin saattavat jäädä kaapin perälle virtaa viemästä ja led-tekniikka syö vähän energiaa, sähköä kuluu edelleen muuhunkin kuin television päällä pitämiseen. Ohjelmien nettikatselussa energiaa kuluttavat itse vastaanottimen lisäksi nettiyhteyteen tarvittavat verkkopalvelut, modeemi ja palvelimet, joilta ohjelmat ajetaan verkkoon.

Etenkin mobiiliverkkoa käytettäessä energiaa kuluu dataa kuljettavan radiosignaalin muodostamiseen. Tietoverkkotekniikan professori Jukka Manner Aalto-yliopistosta viittaa muutaman vuoden takaisiin tietoihin teleoperaattoreiden kuluista.

– Operatiivisista kustannuksista jopa puolet voi muodostua energiasta, Manner sanoo.

Yksi tietoliikennekaappi voi kuluttaa 30 kilowattia, joka vastaa viittä saunan kiuasta.

Jukka Manner

Professori Matti Latva-aho Oulun yliopistosta ottaa esimerkiksi seuraavan sukupolven matkaviestijärjestelmän, 5G:n. Sen rakentamisessa tavoitteeksi on asetettu tuhatkertaistaa verkon kapasiteetti, mikä tarkoittaisi myös mobiiliverkon energiankulutuksen tuhatkertaistumista.

– Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kun me yhteistyössä teollisuuden kanssa kehitetään niitä tulevaisuuden verkkoratkaisuja, energiatehokkuus on äärimmäisen ratkaisevassa osassa, Latva-aho sanoo.

Kun netti-tv-palvelusta katsotaan ohjelmaa, jossain ruksuttaa palvelin. Palvelimet kuluttavat melko paljon energiaa: Mannerin mukaan yhden palvelimen kulutus on samaa luokkaa kuin saunan kiukaalla.

– Yksi tietoliikennekaappi voi kuluttaa 30 kilowattia, joka vastaa viittä saunan kiuasta.

Kuka maksaa laskun?

Koska digitaalisen median energiankäyttö jakaantuu niin moneen eri vaiheeseen, kuluttajan on lähes mahdoton tietää, missä ja minkä verran hän kuluttaa energiaa.

Professori Jukka Manner miettii, tarvitseeko kuluttajan viime kädessä tiedostaakaan nettivideon energiankäyttöä. Hän kuitenkin ihmettelee, miksi esimerkiksi tablet-tietokoneille ei ole määritelty energialuokkaa monien kodinkoneiden tapaan.

– Yhteiskunta tai viranomainen on luonut näitä energiamerkintöjä hehkulamppuihin, pesukoneisiin ja niin edelleen. Missä ovat ICT:n vastaavat?

Myös teknologian tutkimuskeskus VTT:n tutkija Maija Federley katsoo, että kuluttajan pitää voida tietää, miten hänen energiankulutuksensa jakautuu.

– Mitä enemmän tulee tietoa, sitä paremmin pystyy tekemään valistuneita ratkaisuja, Federley summaa.

Tarkemman tiedon perusteella myös yritykset voivat kehittää niitä alueita, joilla energiatehokkuuden parantamiseen on eniten mahdollisuuksia.

Kun vaikkapa nettivideoiden katselu lisääntyy lisääntymistään, joutuvat operaattorit ja palveluntarjoajat todennäköisesti tekemään isoja investointeja, jotta tietoverkkojen ja palvelimien kapasiteetti riittäisi.

Yhteiskunta tai viranomainen on luonut näitä energiamerkintöjä hehkulamppuihin, pesukoneisiin ja niin edelleen. Missä ovat ICT:n vastaavat?

Jukka Manner

Tämän vuoksi esimerkiksi tietoliikenteen energiankulutus tulee näkymään yhä enemmän kuluttajan kukkarossa, mutta oman sähkölaskun sijaan kasvavat kulut tulevat todennäköisesti osaksi puhelinlaskua, verotusta tai muita palvelumaksuja.

Asiantuntijat arvelevatkin, että viimeistään siinä vaiheessa digitaalisiin palveluihin kuluva energia alkaa kiinnostaa enemmän myös älytelevision hankkinutta sohvaperunaa.

Sähkösyöpöt kuriin tekniikan keinoin?

Tietoverkkoja hyödyntävien palvelujen energiatehokkuutta voidaan ainakin teoriassa parantaa.

Palvelimet tuottavat lämpöä, minkä vuoksi energiaa kuluu myös niiden jäähdyttämiseen, ellei siihen käytetä esimerkiksi merivettä.

Palvelinkeskuksen energiatehokkuutta voidaan lisätä ottamalla lämpöä talteen, ja lämpöä voidaan käyttää kaukolämpöverkossa. Saatava hyöty kuitenkin vaihtelee erittäin hyvästä surkeaan.

Parhaimmillaan palvelimista saa tietyllä teknologialla 60–70-asteista vettä, huonoimmillaan 18-asteista.

Jukka Manner

– Parhaimmillaan palvelimista saa tietyllä teknologialla 60–70-asteista vettä, huonoimmillaan 18-asteista, professori Jukka Manner selittää.

Yksi mahdollisuus vähentää vaikkapa netti-tv-katselun aiheuttamaa kuormitusta olisi se, että palvelimet sammuisivat aina silloin, kun kukaan ei käytä palveluja.

– Tällaista start-stop-automatiikkaa on, mutta sitä ei käsittääkseni ole laajasti käytössä, Manner arvioi.

Kuluttaja voi vaikuttaa ensisijaisesti valitsemalla käyttöönsä energiapihejä laitteita. Jos ohjelmia älytelevisiolla tai tietokoneella katselevalla on mahdollisuus valita, esimerkiksi langaton lähiverkkoyhteys ja kiinteä laajakaista ovat vähemmän sähköä kuluttavia vaihtoehtoja kuin vaikkapa 4G-yhteys.

Uusi ilmiö, vähän tietoa

Se, missä median käyttöön liittyvä energiankulutus tapahtuu, on muuttunut paljon myös perinteisestä tv-toiminnasta aloittaneiden palveluntarjoajien näkökulmasta. Näin on käynyt esimerkiksi Ylelle, joka tarjoaa ohjelmiaan verkon välityksellä Areena-palvelussa.

Yle pyrkii energiatehokkuuteen ja yhtiössä ollaan kiinnostuneita aiheeseen liittyvästä tutkimuksesta. Ylessä toivotaan eri tahojen yhteistyötä sen tarkemmaksi selvittämiseksi, miten sähkönkulutus jakaantuu verkossa ja muussa jakelussa.

Tutkimustietoa on vielä vähän, mutta esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriö on tilannut vastikään Teknologian tutkimuskeskus VTT:ltä selvityksen, joka liittyy tv-sisällön monikanavaisen jakelun energiankäyttöön. Selvitykseen on kerätty tietoa Suomesta ja ulkomailta.

Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan selvityksen avulla on tarkoitus hahmottaa muun muassa sitä, miten energiatehokkuutta voitaisiin edistää poliittisin ratkaisuin.