Nukketeatteri saa supervoimia yleisöstä - 40-vuotias Teatteri Hevosenkenkä näyttää mallia nuoremmille

Uraauurtava nukkeateatteri Teatteri Hevosenkenkä on selättänyt niin 70-luvun politikoinnin kuin 90-luvun lamankin. Hevosenkengän olemassaolon aikana nukketeatterikenttä on laajentunut ja ammattimaistunut.

teatteritaide
Tatu, Patu ja Hypergypermies.
Tatu, Patu ja Hypergypermies.Pekka Elomaa / Teatteri Hevosenkenkä

Tatu, Patu ja Hyberkybermies seikkailevat 40-vuotiaan Teatteri Hevosenkengän uudessa nukketeatterinäytelmässä Tatu ja Patu Supersankareina.

Yhtenä näyttelijänä ja nukettajana toimii Eero Ahre. Hän kuuluu teatterin vakituiseen henkilökuntaan.

Musikaalinen Ahre kiinnostui lastenteatterista jo opiskeluaikana. Myös käsillä tekeminen miellyttää.

– Olen molempikätinen! En oikein tiedä mistä se johtuu. Pystyn nukellakin manipuloimaan molemmilla käsillä tasavertaisesti. Jotenkin nukketeatteri tuntui kivalta, pohtii Ahre.

Lapset osaavat aina yllättää. He heittäytyvät teatterin maailmaan täysillä kertoo Ahre.

– Kerran näyttelimme käsinukeilla ja esittelimme näytöksen jälkeen nukkeja lapsille. Pieni poika ihmetteli, miten possu osaa puhua. Kerroin, ettei se puhukaan, vaan minä puhun sen puolesta, possu vain aukoo suutaan. Poika ällistyi: "Mistä se tietää, mitä aiot sanoa?"

Lastenteatterissa tuntui olevan tärkeintä se, että lapsia opetetaan ja jaetaan hampaittenpesuohjeita.

Kirsi Siren

Ahre tuli taloon samana vuonna kun Teatteri Hevosenkenkä sai haltuunsa vanhan kansakoulun Espoon Juhannusmäestä eli 1983. Hevosenkenkä aloitti nuoren kaupungin ensimmäisenä ammattiteatterina.

Nyt Hevosenkenkä on yksi kolmesta vakituista valtionapua nauttivasta nukketeattereista. Toiset kaksi ovat Nukketeatteri Sampo Helsingissä ja Nukketeatteri Mukamas Tampereella. Ne on perustettu vähän Hevosenkengän jälkeen.

1970-luvulla teatteri opetti pesemään hampaat

Hevosenkenkä oli toiminut liki kymmenen vuotta ennen omaa teatteritaloa. Sen perustamisvuonna 1975 kulttuurimaailmaa pyöritti politiikka, kertoo teatterijohtaja Kirsi Siren.

– Myös lastenteatterissa tuntui olevan tärkeintä se, että lapsia opetetaan ja jaetaan hampaittenpesuohjeita, muistelee Siren.

– Oikeastaan sitä vastaan me halusimme perustaa Hevosenkengän.

Perustajajoukko oli ryhmä teatterin ammattilaisia, joilla kaikilla oli pienet lapset. He halusivat tehdä taiteellisesti tinkimätöntä lastenteatteria nukeilla.

Me aloitimme yleisötyön silloin, kun se oli vielä aivan uusi asia.

Kirsi Siren

Siren kertoo suhtautuneensa aluksi epäluuloisesti nukketeatteriin, mutta tajunneensa sen mahdollisuudet ollessaan mukana perustamassa jo lopetettua Nukketeatteri Vihreää Omenaa.

– Näyttelijä on aina oman fyysisen olemuksensa vanki. Nukketeatteri mahdollistaa sen, että voit olla mitä vain, minkä näköinen vain ja vaikka lentää. Se on ideoiden ja visuaalisten elementtien taidetta ja antaa varsinkin lastenteatterille valtavasti mahdollisuuksia, pohtii Siren.

Sirenin mukaan 1970-luvulla pidettiin hapatuksena kauniin esityksen tekemistä.

– Me halusimme tehdä esityksiä, jotka olivat estetiikaltaan pohdittuja ja kauniita.

Monipuolinen tekeminen pitää hengissä

Talouden taantumat ovat kaataneet monta 1970-luvulla perustettua nukketeatteria.

Hevosenkengän on pitänyt pystyssä tietoinen toimintastrategia, jossa ei keskitytä vain yhteen asiaan, sanoo Siren.

– Aloitimme yleisötyön silloin, kun se oli vielä aivan uusi asia. Aluksi monissa teattereissa suhtauduttiin siihen nuivasti.

– Aloitimme ensimmäisten joukossa myös esteettömät esitykset, kiertueet ja koulunäytännöt.

Tällä hetkellä Hevosenkenkä pyörittää teatterin lisäksi lelumuseota Espoon Wee Gee -keskuksessa. Osa yleisötyöstä tapahtuu siellä. Teatteri tarjoaa myös vaikkapa lasten syntymäpäiväkutsuja ja uutena taideterapiaa.

Terapiaa varten Juhannusmäen punaisten puutalojen kylään on nousemassa vielä yksi uudisrakennus.

– Me olemme tällainen konserni, nauraa Siren.

Toinen näyttämö Japanissa

Yksi Hevosenkengän vahvuuksista on monikielisyys. Sillä on vuodessa vähintään yksi ruotsinkielinen ensi-ilta. Länsirannikolla kierrellessään teatteri esiintyy molemmilla kotimaisilla tilanteen ja paikkakunnan mukaan.

Teatterin toinen kotimaa ei ole kuitenkaan Ruotsi vaan Japani ja siellä Kyushun saari. Teatteri kutsuttiin sinne vierailulle 1997 ja siitä lähtien hevosenkenkäläiset ovat esiintyneet Kyushussa säännöllisesti.

– Japanilaiset ovat vastanneet kuluistamme ja pitäneet meitä kuin kukkaa kämmenellä, kertoo Siren.

– Olemme tehneet myös yhteistyötä japanilaisten taiteilijoiden kanssa.

Haluaisimme koulutusta joka tasolle, myös korkeakoulutasolle, vaikkapa teatterikorkeakoulun yhteyteen.

Maiju Tawast

Japanissa teatteri esiintyy englanniksi. Osa tekstistä käännetään lapsia varten japaniksi ja se luetaan tai heijastetaan luettavaksi.

Nukketeatterikenttä on paisunut moninkertaiseksi neljässä vuosikymmenessä

Nukketeatterikenttä on tänä päivänä huomattavasti laajempi kuin 1970-luvun lopussa. Kolmen niin sanotun VOS-teatterin lisäksi Suomessa toimii liki sata harkinnanvaraista avustusta saavaa ryhmää yhden hengen pienistä teattereista suurempiin ryhmiin. Lisäksi on satunnaisesti avustusta saavia ammattilaisia sekä harrastajaryhmiä.

Nyt joukossa on myös aikuisille suunnattua ohjelmistoa tekeviä teattereita. Suurin osa näyttelee kuitenkin lapsille.

– Hevosenkenkä on toiminut suunnannäyttäjänä kaikille, kertoo nukketeatterintekijöiden yhdistyksen puheenjohtaja Maiju Tawast.

Tawastin mukaan kenttää ovat kasvattaneet muun muassa alan taiteellinen kehitys yhä monimuotoisemmaksi, koulutus Turussa sekä aktiiviset festivaalit, jotka toimivat kohtaamis- ja jatkokoulutuspaikkoina. Suomessa järjestetään vuosittain yksitoista nukketeatterifestivaalia.

Tawast on parhaillaan kokoamassa selvitystyötä, jossa alaa kartoitetaan.

– Haluaisimme koulutusta joka tasolle, myös korkeakoulutasolle, vaikkapa teatterikorkeakoulun yhteyteen, sanoo Tawast.

Nukketeatteriväen tavoitteena on myös oma tiedotuskeskus, jollainen palvelee muun muassa teatteri-, tanssi- ja sirkusalaa.

– Nukketeatterinäytöksiä järjestettiin viime vuonna yhtä paljon kuin tanssiesityksiä. Olemme siis samankokoinen taiteenala ja toivomme samanlaista arvostusta yhteiskunnan taholta, toteaa Tawast.

Tanssin tapaan myös nukketeattereilta puuttuu tiloja. Kolme valtionosuusteatteria näyttelee omissa tiloissaan, melkein kaikki muut kiertävät. Tanssin talo -hanke on jo pitkällä. Ehkä seuraavaksi kuullaan Nukketeatteritalosta.