Citysaamelainen: "Metsä täytyy olla aina lähellä, jotta pääsee heti pakoon"

Ihminen voi lähteä saamelaisalueilta, mutta saamelaisuus lähtee harvoin ihmisestä. Tampereen Hervannassa asuva Jan Saijets kaipaa pohjoisesta eniten metsän omaa rauhaa.

Yle Saame
Saamenpukuun pukeutunut Jan Saijets ja hänen poikansa katsovat peilistä
Kaisu Jansson / Yle

Kun Jan Saijets kaivaa kotikylänsä saamenpuvun kaapista ja laittaa sen kuvaamista varten päälle, hänen kuusivuotias poikansa etsii myös oman pukunsa. Päiväkodin riennoista väsynyt poika ei jaksa pukea saamenpukua kuvaan, mutta isä pujahtaa omaan asuunsa tottuneesti.

Saijetsin perheessä saamelaisuus näkyy arjen pienissä asioissa: isä puhuu kotona lapsille pohjoissaamea, kaiuttimissa pauhaa toisinaan saamenkielinen musiikki ja kirjahyllyssä komeilee mummon käsin tehdyt karvakengät.

Jan Saijetsin vaimo on suomalainen, mutta hän itse on puoliksi saamelainen.

– Äitini on Etelä-Suomesta ja isäni Inarista, joten olen sanonut että olen keskimäärin Keski-Suomesta, Jan Saijets nauraa.

Lapsuutensa ensimmäiset vuodet Tukholman saamelaisyhteisössä viettänyt mies muutti Inarinjokivarresta ensin opiskelemaan pääkaupunkiseudulle ja sitten töihin Tampereelle. Nyt Saijets asuu Hervannassa.

Vanhassa kulttuurissa ajan käsitys on tiukasti sidoksissa luontoon, eikä kellon mukaan juosta.

Jan Saijets

– Täällä on nämä ulkoilumahdollisuudet aivan ylivertaiset, pääsee heti metsään. Metsä täytyy olla aina lähellä, jotta pääsee heti pakoon, omien sanojensa mukaan metsästä käytännössä kotoisin oleva Saijets kertoo.

Pohjoisesta Saijets kaipaa ennen kaikkea metsää. Siellä pääsee ihmisyyden alkulähteille, pakoon nykymaailman turhuutta.

Pohjoisen ja etelän kulttuurit poikkeavat toisistaan

Saamelainen ja suomalainen elämänrytmi eroavat toisistaan Saijetsin mukaan paljon.

– Saamelainen kulttuuri on sidoksissa luontoon ja etelässä vastaavaa luonnon rikkautta ei näe. Vanhassa kulttuurissa ajan käsitys on tiukasti sidoksissa luontoon, eikä kellon mukaan juosta.

Perinteiset elinkeinot, kuten poronhoito, kalastus, metsästys ja käsityöt, ovat värittäneet saamelaisesta kulttuurista ihan omanlaisensa. Myös yhteisöllisyys on säilynyt saamelaisalueilla.

– Edelleen kun tutustutaan uusiin ihmisiin, sukulaisuussuhteet kerrataan tarkasti. Minäkin tunnen ja tiedän omat juureni tarkasti neljänteen sukupolveen saakka.

Hervannassa asuva Jan Saijets kotinsa pihalla
Jan Saijets kotinsa pihalla Tampereen Hervannassa. Päällä inarinsaamelainen puku ja karvakengät.Kaisu Jansson / Yle

Saijets on pyrkinyt vaikuttamaan Saamenmaan asioihin etelästäkin käsin. Vuosina 2008–2011 hän oli saamelaiskäräjien jäsen.

– Tuntui epäoikeudenmukaiselta, kuinka porolaitumia tuhottiin surutta metsähakkuissa. Poromiehillä oli niin vähän painoarvoa vaikuttaa asioihin.

Lapsuuden maisemissa tapahtuvat vääryydet herättivät kiinnostuksen muita saamelaisten oikeuksia kohtaan. Sajetsista tuntui, että asioihin oli pakko saada parannusta.

Poliittinen vaikuttaminen osoittautui hitaaksi, mutta Saijets on pyrkinyt tuomaan saamelaista näkökulmaa esille etelässä kertomalla asioista erilaisissa tilaisuuksissa sekä kirjoittamalla lehtiin ja sosiaaliseen mediaan.