Kehitysvammaiset nuoret kohtasivat Imatralla – keskustelun avaaminen oli aluksi hankalaa

Imatran kerhotalo Koskikseen asteli torstaina kymmenkunta kehitysvammaista nuorta. Nuorisoiltojen vakiokävijät arastelivat uusia kasvoja, mutta illan mittaan moni nuori selätti pahimman erilaisuudenpelkonsa.

Ajankohtainen kakkonen
Lauri haastattelee Inkaa
Inka Nybergille Koskis tarkoittaa kavereita ja irtiottoa tavallisesta arjesta. #kohtaamut

Inka Nyberg vietti viime perjantaina syntymäpäiviään. Itse juhla ei juurikaan jännittänyt. Mielessä pyöri sen sijaan vajaan viikon päässä häämöttänyt peli-ilta Imatran kerhotalo Koskiksessa. Koskikseen kokoontuu arki-iltaisin nuorisoa läiskimään biljardia ja pelaamaan pingistä.

Inkalle Koskis tarkoittaa kavereita ja irtiottoa tavallisesta arjesta. Paikka on tuttu nuorison karaokediscoista, mutta torstainen peli-ilta oli ensimmäinen.

– Minulla oli viime perjantaina synttärijuhlat. Jännitin siitä asti peli-iltaa.

Rohkeasti vaan. Olen sellainen jutteleva pimu.

Inka Nyberg

Torstaina Koskiksen ovista asteli Inkan tavoin kymmenkunta muuta kehitysvammaista nuorta. Tapahtuma oli osa Ajankohtaisen kakkosen Kohtaa mut -kampanjaa.

Paikka oli kaikille tuttu, mutta peli-ilta oli joukolle uusi aluevaltaus. Kehitysvammaiset nuoret valloittivat pelipöydät nopeasti. Nuorisotalon vakiokasvot makoilivat aluksi sohvilla ja liikkuivat vähitellen tutuille paikoilleen salin puolelle.

"Juttelimme hiuksista ja värjäämisestä"

Inka Nybergin jännitys alkoi vähitellen antaa periksi. Kun puolisentoista tuntia oli kulunut, hän uskaltautui mukaan vieraaseen porukkaan. Tapahtumaa vetäneet nuoret löysivät Inkan kanssa nopeasti yhteisen puheenaiheen.

– Juttelimme hiuksista ja niiden värjäämisestä. Sellaisia tyttöjen juttuja, Ninna Honkasalo kertoo.

 Koskis Imatra
Inka Nyberg, Anna Ludya ja Ninna Honkasalo löysivät yhteistä juteltavaa hiustenvärjäyksestä.Alex Turunen / Yle

Parhaimmillaan peli-ilta veti pelikonsolin ääreen sekalaisen lauman nuoria. Monet pysyttelivät kuitenkin omissa porukoissaan. Keskustelunavaus näytti olevan peikko, jota kaikki eivät olleet valmiita selättämään.

– Vähän kyllä jännitti, mutten miettinyt asiaa kovinkaan paljoa. Tulin vain paikalle, Anna Ludya sanoo.

Inkan mukaan hänen kanssaan voi jutella ilman turhaa arastelua.

– Rohkeasti vaan. Olen sellainen jutteleva pimu.

Nuorilla on tiiviitä porukoita

Kerhotalo Koskiksen peli-ilta osoitti, että erilaisuuden hyväksymisestä on vielä pitkä matka rentoon kanssakäymiseen. Koskiksen maailmassa oma porukka vaikuttaa ulkoapäin katsottuna jopa pyhältä. Yksittäiset keskustelut mursivat kuitenkin jäätä toisilleen tuntemattomien ihmisten väliltä, ja pahin jännitys väistyi vähitellen.

Viimeisten pelien aikaan hiukan ennen iltaseitsemää paikalta löytyi pelkästään tyytyväisiä nuoria. Jännitys oli purkautunut ilman yhtäkään sosiaalista kolaria.

Inkalle ilta oli juuri sitä, mitä hän toivoikin.

– Mie romahan!

A2 Kehitysvammais-ilta TV2:ssa tiistaina 10. helmikuuta kello 21.