Kimmo kaipaa kaveria lätkämatsiin ja konsertteihin – auttaisiko #kohtaamut?

39-vuotias Kimmo Tolvanen on taidemaalari, rockabillymies ja HPK-lätkäfani, joka haaveilee pääsystä amerikanraudan kyytiin. Hän käy keilaamassa ja ulkoiluttaa koiraa. Kimmon kotona on aita keittiöön, sillä Kimmolla on aina nälkä.

Ajankohtainen kakkonen
Kimmo Tolvanen näyttää kirjan sivulta maalaustaan
Nina Keski-Korpela / Yle

Kimmo Tolvanen käy Virvelinrannan (siirryt toiseen palveluun) toimintakeskuksessa Hämeenlinnassa joka arkipäivä töissä.

– Siivoan pesulavetteja ja kesällä imuroin ohjaajien autoja.

Tolvasella on myös paljon harrastuksia.

– Maalaan asetelmia maalauskerhossa, tauluja on ympäri Suomea, ja Australiassakin. Maalaan akryyliväreillä. Opettaja sanoi, että minulla on hyvä värien käyttö, osaan sekoittaa hyvin värejä. Se on mukavaa, kun osaa piirtää. Eka kerta oli vaikeata, kun sai tyhjän pohjan eikä tiedä mitä siihen tulee, hän nauraa.

– Keilausporukka kokoontuu torstaisin kuudesta seitsemään. Olen hyvä siinä, eilen tuli kolme kaatoa. Kun olen kotona, vien koiraa pihalle. Koira on vehnäterrierin ja bolognesen sekoitus, vaaleanruskea, 12-vuotias Sonny Boy.

Kimmo käy myös Ritariareenalla jääkiekkopeleissä kannustamassa kotijoukkuetta.

– HPK:ta kannatan. On hienoa, kun tulee maaleja ja saa huutaa!

– Kuuntelen rockabillyä. Suosikkini on Brian Setzer. Unelmani on päästä amerikanraudan kyytiin. Yhden ohjaajan tyttö lupasikin viedä minua keväällä (ajelulle). Kesällä käyn kummisedän kanssa amerikanautojen Linna Cruisingissa Satulinnassa, missä on sata amerikanrautaa.

Ei koskaan kylläinen

Kimmo Tolvanen asuu Hämeenlinnassa yhdessä äitinsä kanssa. Hän toivoisi voivansa asua yksin, mutta se ei ole mahdollista.

– Minulla on synnynnäinen sairaus Prader-Willi (siirryt toiseen palveluun), eli aina nälkä. Pitää katsoa, etten syö itseäni hengiltä. En voi itse kontrolloida syömistä. Se on vaikeata. Sen takia kotonakin on aita keittiön välissä, etten pääse keittiöön. Jos ei olisi, niin minä en olisi tässä. En voisi asua yksin, se on karu todellisuus.

Kehitysvammastaan huolimatta Kimmo Tolvanen ei halua sääliä, eikä sitä, että hänestä katsotaan ohi.

– Kohdeltaisiin tasa-arvoisena, kuin tavalliset ihmiset. Joskus jotkut pienet saattaa huudella. Uimassa minua katsotaan vähän pitkään.

Kysyttäessä, miltä se tuntuu, hän miettii pitkään ennen kuin vastaa:

– Pahalta.

Kimmo Tolvasen mielestä huutelu on kuitenkin vähentynyt. Hän kaipaisi taviskaveria, jonka kanssa voisi mennä konsertteihin ja jääkiekkomatseihin.

#kohtaamut-kahvilahetki Virvelinrannan päivätoimintakeskuksessa 17.2. kello 18-20. A2 Kehitysvammais-ilta tiistaina 10. helmikuuta TV2:ssa alkaen klo 21.