Kehitysvammaisten palvelut ovat parantuneet, mutta työllistymismahdollisuudet eivät

Kehitysvammaisten palvelut ovat parantuneet huomattavasti kolmen viime vuosikymmenen aikana. Kehitysvammaiset eivät halua tulla eristetyksi muusta maailmasta, vaan osallistua samoihin aktiviteetteihin kuin kaikki muutkin.

Kotimaa
Kehitysvammaisten koulutusta ei hyödynnetä riittävästi työelämässä.
Antti Eintola / Yle

Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän vammaispalvelujen vastuualuepäällikkö Anna-Liisa Kainulaisen mielestä kehitysvammaisten palvelut ovat vuosien saatossa kehittyneet ja monipuolistuneet.

– Kun tarkastellaan aikaa 20–30 vuoden takaiseen, harppaukset ovat olleet isoja. Tuolloin oli vallalla laitosvaltainen toimintakulttuuri, jossa suurin osa kehitysvammaisista sijoitettiin isoihin keskuslaitoksiin.

Avopalvelut alkoivat kehittyä 1980-luvulla, jolloin Suomeen perustettiin päivätoiminta- ja asumispalveluyksiköitä.

– 1980-luvulla tulleet palvelut mahdollistivat kehitysvammaisten asumisen kotikunnassaan, ja he saivat tarvittavat palvelut sinne.

Samoihin aikoihin kehittyi kehitysvammaisten lasten päivähoitomahdollisuus, oppioikeus sekä omaishoidon tukipalvelut. Omaishoidon tukipalvelut mahdollistivat kehitysvammaisen lapsen tai aikuisen asumisen synnyinkodissaan.

Kehitysvammaisten työllistymispalvelut eivät Anna-Liisa Kainulaisen mukaan toimi tällä hetkellä toivotulla tavalla. Yhä edelleen kehitysvammaisista suurin osa on eläkkeellä ja elää eläketuloilla.

– On edelleen hyvin vähän kehitysvammaisia, jotka saavat elantonsa omalla työllään.

Kainulaisen mielestä hyvä työtehtävä voisi olla esimerkiksi kauppojen hyllyjen täyttäminen tai kahvila-apulaisena toimiminen.

Kehitysvammaiset haluavat harrastaa kuten muutkin

Parhaillaan on menossa suuri murros, kun kehitysvammaisten laitoshoitoa puretaan ja he siirtyvät asumaan tavallisiin asuinlähiöihin. Kehitysvammaisia halutaan osallistaa ympäröivään yhteiskuntaan myös aktiviteettien osalta.

Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän kehitysvammayksiköitten palvelupäällikkö Maarit Raution mukaan on tärkeää, ettei kehitysvammaisia eristetä omaan porukkaansa.

Useasti kehitysvammaisilla on samanlaisia tarpeita kuin muillakin, heiltä ei vaan tajuta kysyä niistä.

Maarit Rautio

– Olin parikymmentä vuotta sitten tapahtumassa, jossa kysyttiin Me Itse -yhdistykseltä, millaista kerhotoimintaa kehitysvammaiset tarvitsevat. He vastasivat, että ei me tarvita mitään omaa kerhotoimintaa, Rautio selvittää.

– He halusivat osallistua muiden ihmisten kanssa samoihin kansalaisopiston piireihin ja kerhotoimintaan. Se oli heille tärkeää, ettei heitä eroteta. Nyt olen miettinyt, että se oli kaukaa viisas ajatus.

Nykysuuntauksessa kehitysvammaisille annetaan sellaista apua ja ohjausta, että he voivat osallistua ympäröivään yhteiskuntaan samoin kuin muutkin. Aktiviteetit voivat olla vaikkapa teatterissa, konsertissa tai uimassa käyntiä, kävelyä ja asiointia sekä tavallista kauneudenhoitoa.

– Useasti kehitysvammaisilla on samanlaisia tarpeita kuin muillakin, heiltä ei vaan tajuta kysyä niistä. Heilläkin on oikeus unelmoida ja suunnitella omaa elämäänsä, Rautio huomauttaa.

– Meillä onkin ollut täällä paljon tähän liittyviä hankkeita, ja myös henkilöstö on opetellut elämänsuunnittelua. Se on poikinut esimerkiksi sellaista, että kotona asuvat aikuiset kehitysvammaiset ovatkin alkaneet haluta oman asunnon.

Korjaus 10.2.2015 kello 12.44: Korjattu oikea tulonlähde lauseeseen Yhä edelleen kehitysvammaisista suurin osa on eläkkeellä ja elää eläketuloilla. Ei toimeentulotuella, kuten aiemmin sanottiin.