Brittitutkija: Venäjä soveltaa Ukrainassa uusinta sodankäyntiosaamistaan

Itä-Ukrainan konfliktissa Ukrainan hallituksen joukot ovat olleet suurissa vaikeuksissa vanhentuneen kalustonsa kanssa. Brittiläinen analyytikko sanoo, että Venäjä on kyennyt Ukrainassa hyödyntämään Georgian sodan opetuksia.

Ulkomaat
Sotilaita harjoituksessa lähellä Mariupolia.
Ivan Boberskyy / EPA

Ranskan ja Saksan johtajien rauhanneuvotteluponnisteluihin on luonut painetta Ukrainan armeijan ahdinko separatistien hyökkäyksessä ja Yhdysvaltain hallinnon varsin avoin uhkaus Ukrainan joukkojen aseistamisesta.

Ukrainan armeijalla on Venäjän Krimin haltuunotosta lähtien ollut suuria vaikeuksia saada tilannetta hallintaansa. Kesällä Ukrainan joukot joutuivat erittäin ahtaalle varsinkin Ilovaiskin alueella ja kärsivät suuria tappioita.

Oxfordissa toimivan yksityisen Conflict Studies Research Centren johtaja ja Britannian ulkopoliittisen instituutin Chatham Housen tutkija Keir Giles katsoo, että Ukrainassa nähdään, mitä Venäjä oppi Georgian sodassa.

Venäjä on jatkuvasti kiistänyt osallisuutensa Itä-Ukrainan sotaan, mutta Gilesin mukaan Venäjän kädenjälki Ukrainassa on kiistämätön.

– Sota Georgiassa oli ohi hyvin nopeasti, mutta se antoi Venäjälle poliittisen sysäyksen ryhtyä valtavaan muutosohjelmaan ja viimeinkin siirtyä eteenpäin jälkineuvostolaisesta armeijasta, Giles sanoo.

Voitto paljasti heikkoudet

Venäjän viimeaikaisen sotilaallisen kehityksen taustalla ovat elokuussa 2008 Georgiaa vastaan käydyn sodan opetukset.

Vaikka Venäjä kukisti ylivoimaisesti Georgian joukot, sota myös paljasti monia puutteita Venäjän joukkojen kyvyissä.

– Itse sodankäynnissä oli monia oppeja, joita he ottivat Georgiasta ja jotka olemme nyt nähneet käytännössä sekä Krimillä että itäisessä Ukrainassa, Giles sanoo.

Vuonna 2008 Georgiaan tulleet venäläiset sotilaat olivat hyvin yllättyneitä georgialaissotilaiden henkilökohtaisten varusteiden korkeasta laadusta, esimerkiksi suojavarusteista, henkilökohtaisista radioista. Nyt samankaltaista varustusta nähdään venäläissotilailla.

– Venäläinen sotilas näyttää nyt täysin toiselta kuin muutama vuosi sitten, Giles sanoo.

Jotain uutta, jotain vanhaa

Keir Gilesin mukaan Venäjän toimissa Ukrainassa on nähtävissä sekaisin vanhaa kalustoa ja uusia menetelmiä.

– Yksikkötasolla on vanhaa kalustoa, vanhoja taktiikoita, mutta se tapa, jolla se yhdistetään ja synkronoidaan informaatiosodankäyntiin, tekee siitä hybridisodankäyntiä, Giles sanoo.

– Monet olivat hyvin yllättyneitä Krimin haltuunotosta erikoisjoukoilla ja pitivät sitä täysin uutena ja ennennäkemättömänä, mutta se oli täsmälleen venäläisten laskuvarjojoukkojen, erikoisjoukkojen ja spetsnazin toimintatapa kuten nähtiin Prahassa 1968, Kabulissa 1979 ja Prištinassa 1999. Liiku nopeasti, luo tosiasioita kentällä, tule paikalle ensin.

– Tässä on uusia elementtejä, mutta ei pidä aliarvioida sitä, miten paljon mukana on vanhaa ja tuttua kylmän sodan ajoilta, Giles sanoo.

Giles korostaa, että itäisessä Ukrainassa on edelleen nähty paljon aivan vanhoja tuttuja venäläisiä asejärjestelmiä.

– En haluaisi sanoa, että venäläinen kalusto olisi hyvin modernia – ainakaan läntisillä standardeilla, Keir Giles sanoo.

– Paljon siitä, mitä olemme nähneet venäläisten käyttävän itäisessä Ukrainassa, on vanhoja tuttuja kalustomalleja. Olisi harhaanjohtavaa sanoa, että nämä olisivat kaikki tuliteriä asejärjestelmiä.

Intensiivistä elektronista sodankäyntiä

Uutta Gilesin mukaan ovat tietyt kyvyt taktiikoiden ja erityisesti elektronisen sodankäynnin ja tiedustelun alueella.

Giles kertoo, että niin ukrainalaiset sotilaslähteet kuin myös alueella käyneet ulkomaiset sotilastarkkailijat ovat kertoneet hyvin intensiivisestä elektronisesta sodankäynnistä ja lennokkien käytöstä tiedusteluun. Gilesin mukaan tästä kertovat myös hyvin nopeat tykistöiskut ukrainalaisiin asemiin.

Ukrainan armeija tarvitsisi viestikalustoa, joka kykenisi välttämään viestien sieppaamisen ja viestiliikenteen häirinnän ja joka yksinkertaisesti mahdollistaisi joukkojen välisen viestinnän – niin etteivät joukot joutuisi kommunikoimaan keskenään esimerkiksi kännyköillä.

– Viestintäkaluston puutteellisuus on sekin ongelma, jonka venäläiset itse kohtasivat Georgiassa 2008, Giles sanoo.

Ukrainan armeija jäi 90-luvulle

Sotilaita kuljetusautossa lepäämässä.
Ivan Boberskyy / EPA

Viime vuonna puhjenneen konfliktin aikana Ukrainan armeijan varustelu- ja koulutustaso on osoittautunut niin puutteelliseksi, että kansalaiset ovat itse järjestäneet kansalaiskeräyksiä hankkiakseen varusteita sotilaille tai itse ostaneet varusteita sukulaisilleen.

Ukrainan hallinto on myös pitkälti joutunut turvautumaan pikaisesti kokoon pantuihin vapaaehtoisjoukkoihin. Viime vuonna tehdyt ja tänä vuonna meneillään olevat kutsunnat eivät ole sujuneet vaikeuksitta.

Vielä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 90-luvulla Ukrainan ja Venäjän armeijat olivat hyvin samankaltaiset.

Kehityspolut alkoivat eriytyä, kun Venäjä alkoi 2000-luvulla käyttää öljytulojaan armeijan kehittämiseen.

Maantieteellisen asemansa ansiosta Ukraina ja Valko-Venäjä perivät pitkälti Neuvostoliiton parhaimman neuvostokaluston, koska ne olivat läntistä sotilaspiiriä ja niillä modernein kalusto. Sen jälkeen maiden sotilaallinen kehitys on ollut lähinnä laskeva.

Tutkija Keir Gilesin mukaan maiden sotilaallisen kapasiteetin ero halkesi suoranaiseksi kuiluksi juuri vuoden 2008 jälkeen, kun Venäjällä alkoi sotavoimien radikaali muutos.

– Siihen asti molemmat armeijat olivat tunnistettavasti jälkineuvostolaisia sotavoimia.

Asetoimitukset Ukrainalle puhuttavat

Ukrainan hallituksen joukkojen yrittäessä pitää asemansa separatistien hyökkäyksen alla Yhdysvalloissa on jälleen viritelty keskustelua aseiden toimittamisesta Ukrainan joukoille.

Yhdysvalloissa sekä republikaanien että demokraattien piiristä on kuultu kovia puheenvuoroja aseiden toimittamisen puolesta.

Vaikutusvaltainen Brookings-instituutti julkaisi raportin (siirryt toiseen palveluun), jossa vaadittiin Yhdysvaltoja ja Nato-maita toimittamaan Ukrainalle puolustuksellisia aseita.

Tähän mennessä Yhdysvallat on toimittanut Ukrainaan muuta sotilasapua kuin aseita. Saksa on suhtautunut ajatukseen aseavusta kielteisesti.

– Se on vaarallista, se on uhkapeliä, siihen liittyy kaikenlaisia seuraamuksia ja asiainhaaroja, jotka on syytä pitää mielessä, Conflict Studies Research Centren ja Chatham Housen analyytikko Keir Giles myöntää.

Giles kuitenkin lukeutuu niihin, jotka katsovat, että länsimaiden vastareaktioiden heikkous on ollut omiaan rohkaisemaan Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia jatkamaan sotilaallista seikkailupolitiikkaa.

– Jos Ukrainalle annettaisiin merkittävää sotilaallista tukea, se murentaisi sitä viestiä ja antaisi ymmärtää, että länsi on tosissaan suojelemassa Venäjän naapureita, Giles sanoo.

Sotilasapu voi toisaalta olla kaksiteräinen miekka.

– Tietysti toinen sivuvaikutus olisi, että se antaisi näille Ukrainassa toimiville venäläisjoukoille hyvin yksityiskohtaisen kuvan siitä, mitä nämä läntiset kyvyt täsmälleen ovat ja mahdollisuuden suunnitella vastatoimia siltä varalta, että Venäjä ryhtyisi laajempaa konfliktiin suoraan läntisiä naapureitaan vastaan, Giles pohtii.

Ukrainalaiset ovat pyytäneet muun muassa panssarivaunujen vastaan käytettäviä ohjusjärjestelmiä, joita on äskettäin tilattu Baltiaan.

– Jos niitä aletaan käyttää Ukrainassa, Venäjä pääsee näkemään läheltä, mihin ne pystyvät ja miten niitä vastaan voi toimia, Giles sanoo.