Rintamaveteraanidokumenttiin kerätään kymmenet tarinat, joista jokainen on iso

Askelten kaiku on dokumentaristi Raimo Salon tekeillä oleva dokumentti rintamaveteraaneista. Dokumenttia varten Salo haastattelee kymmeniä rintamaveteraaneja ympäri Suomen. Salon mukaan rintamaveteraaneja ei ole aiemmin haastateltu tässä laajuudessa.

Kotimaa
Raimo Salo toteuttaa dokumenttia rintamaveteraaneista.
Anne Rahjola / Yle

Kyyjärveläinen Raimo Salo kiertää Suomea kameroineen. Yliluutnantti evp, dokumentaristi ja kolmen sodan veteraanin poika Salo haastattelee kymmeniä rintamaveteraaneja ja -lottia, joiden tarinoista hän koostaa Askelten kaiku -dokumentin.

– Rintamaveteraaneista ei ole aiemmin tehty dokumenttia, Salo sanoo.

Lauantaina Salo kuvaa Seinäjoella, missä haastatteluihin on sovitttu yksi lotta ja neljä veteraania.

– Jokainen haastateltava kertoo oman tarinansa. Mitä vähemmän kysyy, sitä paremmin tarina tulee esille, Raimo Salo toteaa.

Salo on saanut dokumenttiaan varten Rintamaveteraaniliitolta tutkimusapurahan ja rahoitusta projektille ovat tähän mennessä myöntäneet myös Lotta Svärd -säätiö, Sotavahinkosäätiö ja Kaatuneiden muistosäätiö.

"Jokaisen tarina on iso"

Raimo Salo kertoo rintamaveteraanien palvelleen eri aselajeissa ja eri tehtävissä. Hänen mukaansa rintamaveteraaneille ei tiedetä tehdyn aiemmin näin laajaa haastattelukierrosta.

– Rintamaveteraanit on vähän käsitelty aihe. Minulle on tullut tuntuma, että he olivat etummaisessa poterossa nokikkain vihollisen kanssa, Raimo Salo sanoo.

Salo on toteuttanut haastatteluja jo eri puolilla maata. Seinäjoen jälkeen vuorossa ovat vielä ainakin Kuopio, Tampere ja Keski-Suomi. Yhteensä haastatteluja kertyy kymmeniä.

– Jokaisen tarina on iso. Pyrimme hakemaan haastatteluita mahdollisimman paljon, jotta löydämme draaman kaaren ja dokumentaariseen kerrontaan sopivat tarinat, Salo sanoo.

Ensimmäistä kertaa ikinä

Osa veteraanien muistoista on sellaisia, jotka kerrotaan haastattelutilanteessa ensimmäistä kertaa ikinä.

– Eräs veteraani kertoi haavoittumisestaan ja siitä, miten ryömi joukkosidontapaikalle parisataa metriä haavoittuneena. Kävi ilmi, että hän ei ollut kertonut siitä aiemmin edes omille lapsilleen, koska se oli niin kova paikka. Sitten hän kertoi sen siihen kameralle. Se oli aika kova paikka, Salo muistelee.

Raimo Salo tunnustaa hakevansa sekä tässä että aiemmissa dokumenteissaan juuri pienten ihmisten tarinoita. Joskus muistot nostavat tunteet pintaan sekä haastateltavilta että dokumentaristilta.

– Ehrnrooth oli aikanaan todennut, ettei siellä katsottu, onko joku punainen vai valkoinen, torpasta vai talosta, johtaja vai duunari. Me käsittelemme asioita neutraalisti ja analyyttisesti, mutta annetaan tulla se tunne. Ihminen kertoo tarinansa, Raimo Salo sanoo.

Jos kaikkien haastateltavien tarinat eivät mahdu tulevaan dokumenttiin, Salolla on ratkaisu jo tarjolla.

– Dvd-dokumenttiin voidaan tehdä sitten lisämateriaaliraita, Salo naurahtaa.