Kehitysvammainen Mikko luuli, että seksin harrastaminen ei kuulu hänelle

Seksuaalisuus on kehitysvammaisten osalta yhä vaiettu aihe, sillä esimerkiksi irtosuhteita ei sallita. Kehitysvammaiset ihmiset salailevat vauvahaaveitaan, koska tavallinen väestö ei hyväksy niitä, sanoo seksuaalineuvoja Pia Henttonen.

Ajankohtainen kakkonen
Kehitysvammaisia ja ohjaajia kävelyllä ulkona.
Hellevi Raita / Lehtikuva

Mikko on kolmekymppinen kehitysvammainen. Hän kertoo, että seksiin ja parisuhteeseen liittyvät kysymykset ovat hänelle vaikea aihe.

– Murrosiässä ajattelin, että kehitysvammani saattaa estää minua menemästä kihloihin tai naimisiin, Mikko kertoo.

Lisäksi hän luuli, että seksin tarkoituksena oli vain lasten hankkiminen.

Mikko ei ole poikkeus. Kehitysvammaisille annettu seksuaalikasvatus on usein puutteellista, sanoo Kehitysvammaisten Tukiliiton kouluttaja ja seksuaalineuvoja Pia Henttonen.

– Heille kerrotaan usein vain biologinen näkökulma. Jätetään kertomatta, että seksiä voi harrastaa myös nautinnon vuoksi, Henttonen sanoo.

Henttosen mielestä kehitysvammaisille yritetään syöttää väkisin ajatusta, että deittailu ja yhden yön suhteet ovat pahasta. Vaaditaan, että ihmisen pitää pysyä vain yhden kumppanin kanssa. Pahimmillaan heille kerrotaan, että se riittää, että toista pitää kädestä.

– Nämä ovat keinotekoisia arvoja, joita monet vammattomat eivät itsekään noudattaisi. Silti ajatellaan, että kehitysvammaisten kuuluu tehdä niin.

Seksuaalikasvatuksessa korostetaan Henttosen mukaan liikaa sitä, mitä ei saa tehdä.

– Se johtuu pelosta. Pelätään, että kehitysvammainen toimii väärin ja alkaa esimerkiksi tyydyttää itseään julkisella paikalla.

Seksiin liittyvät asiat jäävät puhumatta myös siksi, että seksin nautinnon kuvaaminen on vaikeaa. Koulujen opettajat ovat sanoneet Henttoselle, että aihe on jäänyt käsittelemättä, koska opetustaidot eivät riittäneet.

Vauvahaaveet pitää hyväksyä

Kehitysvammaisten seksielämä on Henttosen mukaan tabu etenkin suurten kaupunkien ulkopuolella. Kehitysvammaiset eivät itse uskalla kertoa seksiin tai parisuhteeseen liittyvistä haaveistaan, koska heille on opetettu, että se ei ole soveliasta.

– He saattavat aloittaa kertomaan vauvahaaveistaan sanomalla, että "Tiedän, että tästä ei saisi puhua".

Jos kehitysvammainen ihminen haluaa vauvan, hänelle ei voi sanoa, että lasta ei saa hankkia. Se olisi Henttosen mukaan perusoikeuksien loukkaamista.

Vauvahaaveiden tullessa kannattaa aloittaa keskustelu käytännön asioista.

– Pitää pystyä sanomaan, että vauvat ovat ihania, ja niistä saa haaveilla. Mutta lisäksi pitää miettiä, että mikä on ihmisen rahatilanne, tukiverkosto ja onko päihdeongelmia.

Henttosen mukaan keskustelun johtopäätös on usein se, että kehitysvammaisella ei ole kykyä huolehtia lapsesta. Usein kehitysvammainen ymmärtää asian myös itse, ja on valmis luopumaan haaveensa toteuttamisesta.

Lapsettomuus satuttaa

Henttosen mielestä yhteiskunta vähättelee kehitysvammaisten vauvahaaveita. Hänen mukaansa he kärsivät lapsettomuudesta samalla tavoin kuin kuka tahansa muukin.

Lisäksi kehitysvammaisuus aiheuttaa kokonaisvaltaista erilaisuuden tuntemusta.

– Lievästi kehitysvammaiset aikuiset pohtivat paljon sitä, että miten he kelpaavat parisuhdemarkkinoilla, Henttonen sanoo.

Myös erilaiset ulkoiset rajoitteet haittaavat kehitysvammaisten elämää. Henttonen kertoo pariskunnasta, jonka osapuolet asuvat eri paikkakunnilla. He pääsevät näkemään toisiaan vain kerran vuodessa.

Vaikka kumppania näkisi useammin, esimerkiksi yökylät saattavat onnistua vain silloin, kun henkilökohtaisella ohjaajalla on työvuoro sopivaan aikaan.

Entä kuka voi mennä naimisiin? Henttosen mielestä vastaus on yksinkertainen.

– Jokainen, joka pystyy ilmaisemaan tahtonsa, voi mennä naimisiin.

Naimisiin menemisen halukkuuden voi ilmaista esimerkiksi kuvan avulla, vaikka ei pystyisikään puhumaan.

Pia Henttonen on mukana A2 Kehitysvammais-illassa 10. helmikuuta YLE TV2:ssa kello 21.

Mikon nimi on muutettu.