1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Näkökulma: Ennen sote kuolee kuin suo sulaa – onko lähdettävä siitä, että tähän on tultu?

Vanha sananlasku sanoo, että ennen kurki kuolee kuin suo sulaa. Liian pitkä talvi voi tainnuttaa kurjen. Entäs sote? Sulaako suo vai loppuuko aika? Sellaisenaan perustuslakivaliokunnassa oleva järjestämislakiesitys ei voine mennä lävitse, joten uusia ratkaisuja on keksittävä. Mitä voisi olla odotettavissa? kysyy Tiina Merikanto.

Kuva: Stina Tuominen / Yle Uutisgrafiikka

Kuvaava koko tälle sote-touhulle on, että vielä viime metreillä keskustelu velloo mallien pohdiskeluissa. Lopputulosta ei kykene edes ajattelemaan. Vuosien kuluessa järkevästä on tullut mahdotonta ja mahdottomasta järkevää. Entäs nyt?

Luovutaan viidestä sote-alueesta

Maaliskuussa 2014 puolueiden puheenjohtajat kertoivat uudesta suuresta läpimurrosta: sote-uudistus rakennetaankin viiden sote-alueen pohjalle. Romukoppaan lensi suurella tohinalla joulukuussa 2013 annettu järjestämislakiesitys.

Mahdollista on, että nyt romukoppaan heitettään, taas vaihteeksi, tämä ”viiden sote-alueen läpimurto”. Tässä ratkaisuyrityksessä sekä järjestämis- että tuottamisvastuu annettaisiin jo sovitulle 19 tuottamisvastuualueelle. Nämä 19 kuntayhtymää olisivat vastuussa palveluista. Sen lisäksi niiden lääkärit hoitaisivat potilaita, kotihoitajat vanhuksia ja sosiaalityöntekijät lastensuojelun asiakkaita.

Viidestä sote-alueesta luopuminen ratkaisisi osan perustuslaillisista ongelmista. Kysymykseksi jäisi, pitäisikö tuottamisvastuualueelle valita vaaleilla valittu valtuusto, kuten Kainuun hallintokokeilussa. Jos pitäisi valita, ehtisikö eduskunta säätää tällaisen lain ja voisiko muutoksen tehdä ilman uuutta lausuntokierrosta?

Surkuhupaisaa tässä ratkaisussa olisi se, että kun poliitikot viikkokaupalla 2014 keväällä vaativat sitä, että tuottaja ja järjestäjä pitää erottaa toisistaan, nyt tämä voisikin kelvata.

Tällainen ratkaisu olisi askel kohti maakuntien Suomea. Seuraava askel voisi olla maakunnille annettava verotusoikeus Ruotsin tapaan. Maakunta-malli kelpaisi monelle keskustalaiselle, perussuomalaiselle ja ennen pitkää myös monelle demarille. Kokoomuksella mallissa on nikottelemista, mutta sekin ongelma hoituisi, jos puolue ei ole seuraavassa hallituksessa.

Sote-alueista valtion virastoja?

Vuosien kuluessa järkevästä on tullut mahdotonta ja mahdottomasta järkevää. Entäs nyt?

Ulospääsyn tästä sopasta voisi antaa myös malli, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen annettaisiin valtiolle. Valtion viisi suurta sote-aluetta vastaisivatpalvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta ja laadusta. Ne myös päättäisivät paljonko palveluja kunkin alueen asukkaat tarvitsevat. Hallituksen esityksen mukaisesti 19 tuottamisvastuualuetta pitäisivät huolta siitä, että itse kukin meistä pääse lääkäriin tai kotihoitoa tarvitsevat vanhukset sitä saavat.

Näille sote-alueille voitaisiin ennen pitkää siirtää myös esimerkiksi aluehallinto­virastojen (AVI) ja elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskusten (ELY) tehtäviä.

Olisiko tämä ratkaisu toteutettavissa nyt? Hallituksen esityksen demokratia-ongelma voisi olla näin ratkaistavissa. Muutos olisi kuitenkin niin merkittävä, että sitä ei voisi tehdä ilman uutta valmistelua ja lausuntokierrosta.

Miten rahoitusta voisi korjata?

Hallituksen esityksessä kaavailtu rahoitusratkaisu tarkoittaisi joillekin kunnille merkittäviä säästöjä, toisille merkittäviä paineita veroäyrin nostamiseen. Valtiovarainministeriön mallilaskelmien mukaan esimerkiksi Miehikkälän kunnalle hallituksen esitys voisi merkitä kunnallisveron nousua noin 4 prosentilla, mikäli kustannusten nousu siirrettäisiin kokonaisuudessaan veroihin.

Hallituksen esittämän rahoitusmallin sijaan kuntien maksujen määräytymisperusteet voisi toteuttaa asukasmäärän, sairastavuuden ja ikärakenteen perusteella tuotantovastuualueittain. Tällöin erot kuntien maksamissa sote-laskuissa olisivat pienemmät kuin hallituksen esityksessä, koska tuottamisvastuualueitten kunnat muistuttavat taloudellisesti ja väestömäärältään enemmän toisiaan kuin suuren sote-alueen kunnat. Ajatellaanpa nyt vaikka Parikkalaa ja Imatraa yhdessä tasaamassa soten kustannuksia, jos vaihtoehto on, että niitä tasaavat Parikkala ja Helsinki.

Lakiehdotusta voisi korjata myös niin, että kunnalle koituvan maksuosuuden tasauskattoa pienennetään ja samalla pidennetään aikaa, jolloin kuntien välisiä eroja tasataan. 

Kuinka sitten kävikään?

Lukuisat työryhmät, puheenjohtajavaihdokset, ei-parlamentaariset ja parlamentaariset valmistelut, toinen toistaan seuraavat läpimurrot ja "tässä se nyt on" -tilaisuudet ovat melkein tainnuttaneet minut. Enkä taida olla ainut.

Voi jospa perustuslakivaliokunta sanoisi nyt selvästi, millä mallilla tässä voidaan edetä, ja minkälaista jatkovalmistelua pitäisi tehdä, ettei tätä loputonta malli-keskustelua tarvitsisi enää käydä.

Ja terveisiä vaan vastuuministeri Huoviselle (sd.): Kyl määkin tätä niin paljon jännitän, mutta kyl varmaan Tekin.