1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. teatteritaide

Näyttelijä Ilkka Heiskanen, ilmetty Jean Sibelius

Ilkka Heiskanen astuu Hämeenlinnan teatterissa suuriin saappaisiin - tai pikemminkin lakerikenkiin - noustessaan lavalle maailmankuuluna säveltäjämestari Jean Sibeliuksena. Rooli ei ole Heiskaselle uusi, hän on eläytynyt Sibeliukseksi näytelmissä aiemminkin. Sibelius ja hänen musiikkinsa tuntuuvat näyttelijästä vuosi vuodelta läheisemmiltä.

teatteritaide
Ilkka Heiskanen
Yle

Näyttämöllä elehtii vaaleaan silkkipellava-pukuun sonnustautunut mies, nenäliina povitaskusta hulmuten, sikari kädessä sojottaen. Hän uhoaa, intoutuu, vajoaa epätoivoon, rakastaa ja juhlii. Hän on Jean Sibelius. Hän on Ilkka Heiskanen - näytelmässä Sibelius - Kohtalonyhteydet.

- Ehkä meissä on hitusen ulkonäossä samaa. Sekä järkkyvässä mielenlaadussa, näyttelijä jatkaa.

- Välillä todella juhlavissa tunnelmissa ja sitten taas hyvin komerossa.

Sibelius saattoi hehkuttaa omaa nerouttaan ja maailmlanvalloitustaan ja jo hetken päästä valittaa olevansa kääpiö, joka tekee pikkukappaleita, vain viulistitpoika Janne Sibelius Hämeenlinnasta.

Sibelius oli täynnä ristiriitaisuuksia

Heiskanen toivoo näytelmän tuovan esille ihmisen patsaan takaa. Sibelius oli ristiriitainen mies, luova poikkeusyksilö, joka kärsi itsetunto-ongelmista, mies, joka rakasti Ainoaan ja toisaalta juhlimista ja joka oli ainaisissa rahavaikeuksissa.

- Vuonna 1909 Sibeliuksen henkilökohtaiset velat olivat nykyrahassa 333 000 euroa. Ne pitivät sisällään mittatilauspukuja, kengurunnahkahansikkaita ja hummeri-illallisia. Eivätkä tässä vielä olleet mukana edes Ainolan velat, Heiskanen toteaa.

Sibeliuksen ristiriitaisuus on haaste häntä esittävälle näyttelijälle, Heiskanen sanoo. Hän kertoo valmistautuneensa rooliini lukemalla paljon, kuuntelemalla Sibeliuksen musiikkia sekä katsomalla tuntikausia säveltäjän kuvaa.

Ilkka Heiskanen
Ilkka Heiskanen toivoo näytelmän tuovan esille ihmisen patsaan takaa.Yle

- Kuvasin videokameralla valokuvaa Sibeliuksesta ja katsoin sitä screeniltä. Käsivaralla otettu kuva heiluu, tutisee, se muuttuu eläväksi. Sitten sitä yrittää mennä kuvan otsasta läpi, yhdistellä lukemiaan asioita.

- Esimerkiksi, että niin maailmantähti kuin olikin, Sibelius oli äärimmäisen hermoherkkä. Ystävänsä Eero Järnefelt aina rukoili kaverusten ollessa matkalla junassa Helsinkiin, ettei inspiratsiooni vain saisi Sibeliusta valtaansa kesken kaiken. Mies kun meni ihan sekaisin (Heiskanen katsoo silmät vipattaen kaukaisuuteen, tutisee ja tärisee). Ihmiset luulivat Sibeliuksen tulleen hulluksi.

"Olen säveltäjä enkä mikään ennustaja"

Hellä ja rakastava perheenisä osasi olla myös peräti ajattelematon ja tyly, Heiskanen tietää.

- Kerrankin umpiväsynyt Aino-rouva soitti ravintola Kämppiin, siellä päiväkausia juhlineelle miehelleen, koska tämä mahtaa tulla kotiin. Sibelius vastasi naurunremakan siivittämänä, että mistä hän sen tietäisi, hän kun on säveltäjä eikä mikään ennustaja.

- Kun Sibelius taas kerran oli ystävineen juhlimassa, Eino Leino sammui vessaan. Silloin Sibelius, ei että olisi käynyt hakemassa tuttuja, haki myös vieraita katsomaan, kun "Suomen suurin poeetta on omimmillaan".

- Kun sitten yhdistelee kaikkia näitä Sibeliuksen puolia, herkkiä ja moukkamaisia, luvaa neroutta ja herrasmiesmäisyyttäkin, niin huomaa olevansa niin solmussa, että toivoo, että ensi-illassa tulisi ulos edes jotain mitä on pohtinut, Ilkka Heiskanen nauraa muutama päivä ennen ensi-iltaa.

_Sibelius - Kohtalonyhteydet _-näytelmän kantaesitys on Hämeenlinnassa12.2. Näytelmän on käsikirjoittanut Sibelius-tutkija Antti Vihinen ja ohjannut Sakari Kirjavainen.

Lue seuraavaksi