"Sananvapauden rajoja on tutkittava jatkuvasti, mutta kaikkien sanojen ei pidä olla vapaita"

Kirjailija-ohjaaja Juha Hurmeen mielestä sananvapautta on mietittävä koko ajan. Toisaalta kaikkien sanojen ei pidäkään olla vapaita, sanoo sananvapauden rajoja kolmessa näytelmässään tutkinut teatterimies. Suomessakin on poltettu kirjoja ja häpäisty tieteen edelläkävijöitä.

kulttuuri
Juha Hurme istuu kesäteatterin lavalla
Yle

Jokaisen sivilisaation on kirjailija-ohjaaja Juha Hurmeen mukaan tutkittava jatkuvasti sananvapauden rajoja. Se on kaikkien ihmisten ja etenkin kirjailijoiden tehtävä. Jokainen uusi kirja ottaa tavallaan Hurmeen mukaan kantaa sananvapauteen. Sivistyksellinen keskustelu on ainoa keino selvitellä rajoja, Hurme kokeekin olevansa omalla työllään sivistyksen sanansaattaja.

– Ratkaiseva vastaus ei ole: sana vapaaksi. Ei se niin voi koskaan olla. Olkoon nyt kyse vaikka lapsipornosta tai valheellisesta holokaustin kieltämisestä. Meidän pitää miettiä, mitä sananvapaus on. Se ei ole automaatio.

– On olemassa myös aivan vääränlaisia rajauksia ja pinttymiä, jolloin uskomuksista tehdään absoluuttisia totuuksia ja sitten alkava aseet paukkua ja kurkkuja leikataan auki. Meidän oma kristillinen historia on ihan täynnä tätä. Ei tarvitse mennä kovin kauaksi taaksepäin, jos ei puhuta tappamisesta vaan muusta rajoittamisesta, niin vielä 1960-luvulla Hannu Salama sai syytteet niskaansa jumalanpilkasta.

Meidän pitää miettiä, mitä sananvapaus on. Se ei ole automaatio.

Kirjailija-ohjaaja Juha Hurme

Keskustelua on pidettävä yllä silloinkin kun ei tapahdu terrori-iskuja satiirilehden toimitukseen ja työskenneltävä vapaan sanan puolesta, painottaa kirjailija.

Suomalaiset tieteen edelläkävijät häpäistiin

Hurme itse on tutkinut parin viime vuoden aikana aihetta Suomesta tekemällään kolmen näytelmän sarjalla. Suomalaisten puolustus -sarjan aloitti trilogian niminäytelmä Porin Rakastajat-teatterissa. Toinen osa Europaeus nähtiin Kansallisteatterissa ja kolmas osa, Maailmankaikkeus, tehtiin Tampereelle Teatteri Telakkaan.

Kaikkien kolmen näytelmän aiheena ovat historian valtavirran syrjään sysäämät ajattelijat. Turun yliopiston professori Daniel Juslenius (1676–1752) kirjoitti kirjan, jonka mukaan tieteellisellä tiedolla tulee olla pohja, jota ei voi johtaa Raamattuun. Juslenius häpäistiin, häntä syytettiin jumalanpilkasta ja hänet aiottiin tappaa. Teos tuhottiin.

Kielitieteilijä ja arkeologi D.E.D. Europaeus (1820–1884) esitti, että ihmiskunnan alkukoti on Afrikassa. Häntä pidettiin hulluna ja hänelle naurettiin. Sen jälkeen hän julisti, että orjuutta ei saa olla. Mitä se sinulle kuuluu, oli vastaus.

– Europaeus sanoi, että naiset ovat tasa-arvoisia. Eivät ole, kuului vastaus. Kielitieteilijänä hän vielä päätteli, että kaikki kansat ovat tasavertaisia. Hänen sanottiin olevan epäisänmaallinen, koska suomalaiset ovat parempia kuin muut. Niinpä Europaeus laitettiin tiedesaartoon 150 vuotta sitten, vaikka hän esitti meille moderneille ihmisille itsestään selviä tutkimustuloksia. Hän kuoli nälkään Pietarissa, kertoo Hurme.

Ensimmäisen suomenkielisen kirjailijan teos joutui roviolle

Juha Hurmeen tuoreimman näytelmän, Maailmankaikkeus, keskushenkilö on kansallismielinen kirjailija ja valistusmies Jaakko Juteini (1781-1855). Hän oli ensimmäinen suomenkielellä kirjoja julkaissut kirjailija. Hänen teoksensa vuodelta 1827 Anteckningar af Tankar uti Varianta Ämnen eli Ajatuksia vaihtelevien aiheiden pohdinnoista sisälsi aikaansa sopimattomia teesejä. Juteini kirjoitti eläintensuojelun puolesta ja saarnasi äkkirikkaita vastaan.

Missä on se sana, jonka ei pidäkään olla vapaa?

Kirjailija-ohjaaja Juha Hurme

– Hän esitti myös omia näkemyksiään kristinuskosta ja vaati muun muassa eläimille taivaspaikkaa, korosti Jeesuksen opetuksia ja vähätteli ihmeitä. Hän uskalsi sanoa myös, että ehtoollisen riitti on jäänne pakanamenoista – niin kuin se onkin. Taas syttyi kirjarovio ja Viipurin oikeus totesi sen kristinuskon vastaiseksi ja jumalanpilkaksi. Ensimmäinen suomenkielinen kirjailija kohtasi siis sananvapauden rajat ja sai aikaan ensimmäisen kirjarovion.

Hurme haluaakin nykynäytelmiksi kirjoitetut esityksillään aktivoida teatterin keinoin pohtimaan sananvapauden rajoja.

– Missä on se sana, jonka ei pidäkään olla vapaa? Ihan kaikkea ei pidä sanoa, päättää Hurme.