Kehitysvammaisten ryhmäkodissa päätetään itse – "Meillä ei asu lapsia"

Viisi vuotta sitten valtioneuvosto asetti tavoitteeksi lopettaa kehitysvammaisten laitosasumisen vuoteen 2015 mennessä. Aikataulu on osoittautunut liian kireäksi ja muutokselle annettiin viisi vuotta jatkoaikaa. Keski-Suomessa tilanne on parempi: tänä vuonna kaikki kehitysvammaiset aikuiset pääsevät muuttamaan laitoksesta.

Ajankohtainen kakkonen
Nainen virkkaa.
Jenni Takala harrastaa virkkaamista. Värikkäistä langoista syntyy muun muassa patalappuja.Jarkko Riikonen / Yle

Muuramen Nuutinrannassa on opeteltu omassa asunnossa asumista vuoden päivät. Ryhmäkodissa on kymmenen yli 20-vuotiasta asukasta, jokaisella oma asuntonsa. Yhtä paikkaa pidetään tilapäiskäytössä, lyhyempiä harjoitusasumisjaksoja varten.

Omaiset eivät päätä, koska meillä ei asu täällä yhtään lasta.

Hanna Korpinen

Ryhmäkodissa jokaisella on oma asunto, ei vain huone. Useimmat asukkaat ovat ensimmäistä kertaa elämässään omillaan, poissa lapsuudenkodista.

– Jokaisella on täällä oma tupa ja oma lupa. Se tarkoittaa aikuistumista ja vastuun ottamista omasta elämästä, kertoo asumispalvelutyöntekijä Hanna Korpinen.

Jenni Takala asuu Nuutinrannassa omassa kodissaan ja on tyytyväinen moneen asiaan elämässään.

– Täällä on mukavia ihmisiä, kivoja asukkaita. Olen onnellinen kun kotona on siistiä, Jenni kertoo.

Elämän pienet ja isot päätökset tehdään itse

Ryhmäkodin asunnon keittiö.
Jokaisella on Nuutinrannassa oma asunto. Oven saa pitää kiinni, eikä kukaan saa tulla kutsumatta sisään.Jarkko Riikonen / Yle

Kaikki Nuutinrannan asukkaat käyvät päivisin joko tukitöissä tai päivätoiminnassa. Asumisessa noudatetaan yksilökeskeisen suunnittelun toimintatapaa. Se tarkoittaa sitä, että asukkaat itse miettivät ja päättävät, mitä elämältään haluavat.

– Siinä aloitetaan pienistä asioista: saa vaikkapa itse päättää, mitkä vaatteet puetaan aamulla päälle. Välillä toki muistutetaan, että ihmisten kuuluu käydä suihkussa, syödä terveellisesti tai liikkua. Me työntekijät olemme täällä asukkaita varten, mutta he päättävät, miten ja missä asioissa, Hanna Korpinen sanoo.

Laitosasumisen piti jo loppua - viiden vuoden lisäaika

Viiden vuoden takaisen suunnitelman mukaankehitysvammaisten aikuisten laitoshoidon oli tarkoitus loppua (siirryt toiseen palveluun)tänä vuonna. Valtakunnallisesti aikataulu osoittautui kuitenkin liian tiukaksi, joten uusi takaraja on vuosi 2020.

Olen onnellinen, kun kotona on siistiä

Jenni Takala

Rahoitus on tiukassa: ARA on myöntänyt tälle vuodelle rahoituksen 400 uuden kehitysvammaisten asunnon rakentamiseen, kun tavoite olisi 600 asuntoa.

Keski-Suomessa tilanne on muuhun maahan verrattuna hyvällä mallilla. Saarjiärvellä kymmenkunta ihmistä asuu vielä laitoksessa, mutta hekin pääsevät muuttamaan uuteen, valmistuvaan asumisyksikköön tämän vuoden aikana.

Kummitädin haaveena poikaystävä

Ryhmäkodissa suunnitellaan tulevaisuutta kaikessa rauhassa. Ja kun puhutaan tulevaisuudesta, tarkoittaa se ihan koko ihmisen elämään.

Värikkäitä villalankoja ja käsitöitä.
Jennin käsitöitä.Jaana Polamo / Yle

– Suunnitellaan, missä kukin haluaa asua, mitä tehdä työksi, tai keitä kukin haluaa kutsua perheeksi. Samaa viestiä välitämme myös omaisille päin: he eivät päätä, koska meillä ei asu täällä yhtään lasta.

Jenni Takala harrastaa mielellään käsitöitä, ja värikkäistä langoista syntyy esimerkiksi patalappuja ja pöytäliinoja. Lisäksi hän käy kerran viikossa tanssimassa.

Nainen haaveilee poikaystävästä ja sormuksesta, eivätkä parisuhteen ongelmatkaan ole hänelle vieraita.

– En saa ehkä nukuttua ollenkaan, kun se höpöttää omia juttujaan, hän tuumii.

Viime vuonna Jenni sai myös uuden, tärkeän roolin, kun veljen perheeseen syntyi uusi vauva.

– Minusta tuli kummitäti. Se on ihanaa.

Nuutinrannassa Hanna Korpista ja Jenni Takalaa haastatteli Jaana Polamo.