Hyppää sisältöön

Eurooppalaisten varhainen tuliainen: Etelä-Amerikan ensimmäiset ilmansaasteet

Espanjalaisten tehotuotanto hopeakaivoksessa nykyisen Bolivian alueella levitti tomupilven 800 kilometrin päähän Andien huipulle. Jää on tallettanut satojen vuosien takaisten saasteiden merkit.

Andien vuoristoa Chilessä. Kuva: Greenpeace / Handout / EPA

Etelä-Amerikan vanhimmat tunnetut ilmansaasteet olivat eurooppalaisten valloittajien hopeanhimon seurausta, kertoo tuore tutkimus. Espanjan kruunulle 1570-luvulla rikkauksia havitelleet konkistadorit pakottivat inkat louhimaan hopeaa Potosívuoresta nykyisen Bolivian alueelta ja aiheuttivat samalla satojen kilometrien päähän kulkeutuneen tomupilven.

Potosíssa oli tuolloisen maailman suurin tunnettu hopeaesiintymä, jota inkat olivat jo hyödyntäneet itsekin. Espanjalaisilla kuitenkin oli toisenlainen louhintatekniikka, joka moninkertaisti tuotannon. Siitä levisivät Andien ylle maanosan historian ensimmäiset ilmansaasteet, kauan ennen teollista vallankumousta, joka saastutti rajusti eurooppalaisia kaupunkeja.

Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat löytäneet Potosín kaivostoiminnan jälkiä satojen vuosien ikäisten jää- ja lumikerrosten alta Quelccayasta nykyisestä Perusta, 800 kilometrin päästä louhintapaikalta. Quelccayan jääkuoren ytimestä löytyneen laskeuman kemialliset analyysit ovat osoittaneet saasteiden olevan peräisin Potosísta.

Se on yksi harvoista paikoista, joissa teollistumista edeltänyt saastuminen on osoitettavissa. Ohion yliopiston tutkija Paolo Gabrielli ei silti usko, ettei saasteita ollut laajalti jo muuallakin maailmassa.

Itsenäistyminen Espanjasta katkaisi saastepiikin

Quelccayn näytteet leikattiin jäästä, joka muodostui yli 1 200 vuotta sitten Perun Andeille sataneesta lumesta. Kerros kerrokselta jää talletti ilman ja kosteuden kemikaalit ainutlaatuiseksi ilmastonmuutoksista kertovaksi arkistoksi.

Kerrosten kemikaalien laadun ja määrän massaspektrometrimittauksissa näkyi piikkejä jo ennen espanjalaisten tuloa, mutta niiden uskotaan johtuvan luonnollisista syistä, muun muassa tulivuorenpurkauksista. Aivan 1500-luvun lopussa kemikaalimäärät alkoivat kasvaa voimakkaasti ja pysyivät suurina aina 1800-luvun alkuun, jolloin Etelä-Amerikan maat itsenäistyivät Espanjasta.

Vertailu muualta Etelä-Amerikasta otettuihin näytteisiin on varmistanut Quelccayn saasteiden olevan peräisin Potosísta. Se, että saasteita löytyi korkeilta vuorilta ja yli 800 kilometrin päästä Potosísta, kertoo, että määrät olivat hyvin suuria, sanoo Gabrielli.

Ilmansaasteet eivät ole koskaan tunteneet rajoja

1700-luvun lopulla alkanut teollistuminen on levittänyt teollisuuden ja liikenteen saasteet laajalti sinnekin, missä niitä ei muuten olisi. Esimerkiksi Grönlantiin kulkeutui aina 1970-luvulle isoja määriä Euroopan ja Yhdysvaltain ilmaan sylkemää lyijyä.

Pohjois-Amerikan taivaalla on tälläkin hetkellä saasteita, joiden alkuperä on omaa teollista nousuaan elävässä Aasiassa.

Tutkimusmenetelmien kehittyessä paljastuu yhä kaukaisempia muistoja ihmisten toiminnasta. Grönlannin jäätiköiden sydämessä on merkkejä jopa 400-luvun lyijypäästöistä. Lähde olivat tuolloiset Kreikka ja Rooma.

Quelccayn jäätutkimus on julkaistu Yhdysvaltain tieteidenedistämissäätiön (siirryt toiseen palveluun) verkkolehdessä, ja siitä kertoo myös muun muassa Popular Archaelogy (siirryt toiseen palveluun) -lehti. 

.
.